TAiKA-AiKAA
Hopeaa varisee kuin runoissa kuunaan,
timanttipyryjä tämän tästä valon puolella,
puuskia tasaisen satunnaisesti;
puistavat latvuksia,
tyhjentävät ritvastoja lumikuormasta.
Valkoinen hysteria muuttuu verkkaan,
yhä perusteellisemmin mustavalkoiseen suuntaan;
jo päivän aikana äkkää muutoksen.
Lumen muotoilema maiseman pyöreys ehtyy tuuleen,
sitä korjaa tykyn painamien kaarien ojennukset
kun hoikat rungot vääntyvät jälleen pystyyn;
takaisin mieliasentoonsa.
Kaikkialla,
minne vaan näkimillä ulottuu,
näkyy tummia metsävöitä.
Ulapoiden takana saarien äärinä,
aavojen reunalla outametsinä,
jänkien toisella puolella - selkosissa -,
aina silmän siintämättömiin.
Ilmassa on lupausta vääjäämättömästä,
lounatuulesta aistii kevään hengen - elämän -,
vaikka wanhan surma on vielä kotvasen tulematta.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi