SOMiMOiLLEEN

SOMiMOiLLEEN

Ilmoja pitelee,
kuolpuna on musta kuin mörön persia
suven seassa hupsutelleen puhalluksen ansiosta.

Enin osa metsän kaarista on oi'ennut
valkoisen ikeen karistua niskasta;
taittuneita ei satu silmään,
vain vaaran ohkanen tykky on pitänyt pintansa.

Talven kauneus on nyt siellä,
mustavalkoinen elämä alavilla mailla,
toki satunnainen taivaan rakoilu lupailee
kevään orastusta hätäisimmille vartojille.

Lunta on tasamaalla hyvin - enemmänkin -,
joidenkin mielestä varvikon päällä jo liikaa,
vaikka alkusyksystä samojen mielestä liian vähän.

Ota noista selvää,
onko mikään määrä valkeaa peittoa
justi somimoilleen oikea...

Kyllä tämä lutviutuu,
aika kuluu tulilla mukavan leppoisasti
uutta wanhansurmaryöppyä odotellessa.

No ehkä sitä vielä jaksaa hankikannosta uneksia.

Oh-show-tah hoi-ne-ne