PÄTÖ

PÄTÖ

Kuu vähitellen kaatumassa,
tarjonta helmistä vähäpätöinen kestoonsa nähden;
mustakantinen muistikirja jää merkinnöittä
tuon asian suhteen.

Eto vertanen pätö säilyy miesmuistissa;
hyyyyyvinkin sen pari vuotta
mikä mokomalta sääsattumukselta yleensä vaaditaan.
Jos vaaditaan.

Kaprokin vaatinut ylle jokahinen pitempi ulostulo;
sen verta raikasta,
vaikka nollan pintaa melki hyväili keskikuussa.

Repolaisen hangen päällä polveileva helminauha;
oikeastaan ainoa varteenotettava koko kuussa,
jos riekon jälkiä ei pyöristetä helmiksi.

Ei räystäiden tippuja - kulpoista puhumattakaan,
ei katuojien päivä- tai yöjuoksuja;
ylipäänsä edes katuja.
Vain polanteisia karttateitä koko paksun talven.

No sentään hikihelmiä otsalla,
kartanoa kolatessa,
perä pitkällä,
silmät nurin päässä pinnistettäessä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne