PAiSTi

PAiSTi

Sellainenkin ihme on nähty,
Louhen puolella taivaanpiiriä valtoimenaan sineä,
sitä oikeaa kevättaivaan väristä,
sitä odotuksiin lupauksia antavaa.

Vaan ei kauaa kestänyt,
laimeni - liudentui ympäröivään tasaharmaaseen
ja alkoi hiljallensa vuotaa lumen kipeneksiä,
ei mitään keijuin lailla tanssivia hiutaleita,
etupäässä tuulen viistosti lennättämää siukaletta.

Rinnassa jo kumpailee - joko tästä wanhalle surma;
ainakin kantavammaksi on tiivistynyt hanki suvetta,
liekö oman painonsa painamana?

Kestää jo ketunkin tehdä helminauhaa
ja ellei nyt aivan horo humeettini ole,
niin jäljistä päätellen vaikuttaa,
että myös kauriin elämä helpottuu.

Jälkimaailma kertoo riekkojen vihdoin palanneen,
jälkitarhat ulottuvat ihan kylän pintaan -
piiperrystä on viteliköt päntiönään.

Melkein jo maistuu metsopaisti suussa;
sellaisella vimmalla oli ukko kyntänyt lasku-uran
vaaran kupeen paksuun lumeen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne