YLÄNiiTTU
Pienehkö parvi huomenia pyyhälsi koillisen puolesta;
olivat etuajassa hyvän myötäleen ansiosta,
siis syystäkin iloisia - hyvinvoivia hyväkuntoisia.
Laskeutuivat yläniitulle muina miehinä,
hanhien sekaan.
Alkoivat porisemaan nousuviikon suoritteista.
Kukin tahollaan.
Niitä olikin melkoinen lista - hommia;
tehtävistä ei tulisi puutetta,
ei välttämättä olisi niin nokonnuukaa,
vaikka joku jäisi tässä haipakassa pois.
Tuoksinaa piisaisi siitä huolimatta.
Taisi siinä jokunen kahlaajakin olla - niitulla;
nuori pyylevä kana - hehkeä ja pyntätty,
tipuselle jokunen suokukko pullistelemassa toisilleen.
Heh - parhaiten pönöttäjä saa kanaa,
muut saavat tyytyä nauttimaan vegaanina olosta,
kenties satunnaisista ötököistä.
Elämä on mikä on;
ensin lennetty jumalaton määrän kilometrejä,
pullistelemaan päästäkseen,
sitten hetkessä - pasteeraus ja onni ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi