KULMiNAATiOiTA
Aamu rannattoman rannalla,
meri täyttymässä,
aallot lopsahtelevat toistensa selkään kulminaatiossa,
vuorovesi - vuoroin vieraissa ja kotona.
Harmaasta erottuu sentään horisontin viiva,
hennolla kädellä vedetty;
hiilenpölyisellä hyppysellä jaettu maailma kahtia.
Ensimmäiset kipparit lähtevät yöttömään,
veden pinta rypistelee,
satapäinen isokoskelokatras pitää taukoa sannalla;
öljyää ja sukii sukelluspukuaan.
Tähän saakka kaikki tavallista.
Kun koiru hulmahtaa heittämään vettä korrelle,
alkaa perkeleellinen paheksunta ja jaakaaminen;
sitten pakkouimasille - juuri kuivahtaneessa puvussa.
Samassa vipinässä kukin närkästyksistä
koettaa saada omat lihansa turvaan.
Parempi niillä pienessä siveässä höyhenpussissa
kuin jumalattoman koirun motlakkeen leukaperissä.
Pilvivallin takaa sarastaa parastaan,
iloksi tämä tästä muuttuu,
vain aurinko enää puuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi