AETERNiTAS
Kolmekin astetta lämpimän puolella on sentäs jotain
tässä seisahduksen erinomaisessa päivässä,
ihana pohjoinen huomen - tällä erää ahava,
hyväilee sielun uloimmaisia osia.
Tuomen yhä kevyen viipyilevä,
kimuranttina tanssahteleva vivahde hivelee haistinta,
saa kuulemaan silmät suljettuina tuulen.
Luulen käsittäväni kuinka aika on onnellinen
kun saa raksuttaa.
Se on sen elämä.
Ilman ihmistä mokomaa hoputtajaa tuskin olisi
kukaan muu viitsinyt keksiä;
ainakaan ensimmäisten oivallusten joukossa.
Ristiksi itselleen.
Mutta kun se nyt on - kellon saa heittää nurkkaan;
ei aika siitä moksiskaan ole,
sen kun vaan käydä rytyyttää tasaiseen tahtiin.
Ilman aikaa olisimme aina - alati;
anna minun kestää kaikki wanha riivattu rikkiviisaus,
sillä pian on hetki jolloin aika seisahtaa.
Sen mitättömän hetken olemme ikuisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi