PORTTi

PORTTi

Silminkantamattomiin siintää vaarameri;
sielunvaellusta rajoittaa vain petäjäpuun oksalle
empimään pyrähtänyt sielu,
kehtaamuksen houkutus sieltä kalvaa hieman mieltä.

Huterolla kallionjyrkänteellä tepastelussa
kun on niin outoa taikaa - viihdyttävää kiihtymystä,
että samanaikainen ihastelu
ja koipien asettelu ehdottoman oikeisiin paikkoihin
on käytännössä lähes mahdotonta ja onkin.

Mutta tämä korpivaellus kannattaa siitä huolimatta,
siniharmaan autereen suutelemat nyppylät,
niiden lomasta satunnaisesti erottuvat
uhkeammat vaarat liikuttavat humeetin nesteitä.

Jokin kumma tunne vaatii
poikkeamaan polulta soisen rotkon uumeniin;
pysähtymään notkuvalle rannalle,
haistamaan suopursujen huumaavaa eetteriä,
maistamaan korven williä tuoksua
kuulemaan kiveliön väkevää kutsua.

Ravisuttava kosketus lapsuuden hiekkalaatikolla
vuosikymmenten jälkeen uutena sykähdyttävänä;
yhtä ankarana kuin mieliunestaan
vastaheränneen äreä tunne.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!