ADAGiO

ADAGiO

Suuren virran varrella aamun kajeessa
kun maa on vielä synnitön, kasteinen
sekä tuoksuisen hellä.

Koskematon kahina värisevissä haavoissa
myötäleeseen märän päällä leijuvasta tuulesta.
Kaunista - sanat syntyvät lepeinä;
hennot runot punoutuvat leteiksi ilman aikojaan
kissankellojen kilinässä.

Mielikuvaharjoituksen koiru-osio ilman otusta;
kaltimon rannalla - yleisellä penkillä,
väkevänä vyöryvä vöyri musta vuo seurana.

Pyörteilevä vesi tekee parhaansa viehättääkseen,
häränsilmät valuvat myötäleeseen - pois näkimistä,
niiden helvetti on turbiinikirnussa.

Adagio syntyy yhä uudestaan ylävirrassa;
mustarastaan kujeileva laulu säestää
tässä versiossa suurta kapellimestaria.
Niin vienosti soljuu sisintä raapiva soitto.

Ihastuttavan sielua kuohuttava on tämä
veden peilikuvan luoma absurdin hassunkurinen
rantasaunan kamarin orkesteri - omasta päästä;
mokomaa ei voi keksiä edes länsimainen tiedemies.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!