YHÄ KEKSiMÄTTÄ
Kaiken muun ennalta ajatellun,
ehtoon uteliaisuusmatkalla vuoren kiirelle,
saan kuvattua räpsyllä;
vesipääskyt, uuvanat, lumen ja veden kamppailun.
Ynnä yhä pöyhkeilevän suokukon kiiman huumassa,
koiruja ja ihmisiä huijaavan merikihun.
Jopa tämän yllä kuvassa näkyvän aistiharhan.
Mutta sielikköpälven näkimet lumoavaa pinkkiä,
etenkin pilven siilaamaan vastavaloon;
sitä lemmon lelukamera ei osaa tallentaa.
Taika - hennoilta terälehdiltä hehkuva hohde,
se on tyyten haihtunut Hiitolaan sillä välin
kun laskeudun meren rantaan.
Ehken ihminen ei olekaan kaikkivoipa,
keksimättä on yhä näköaistin veroinen vekotin
joka ilman ensimmäistäkään napin painallusta,
näppäystä tai vääntöä,
panee näkymän kohdalleen - saa kertomaan siitä
ja tallentaa sen loppuelämän ajaksi.
Loitommaksi aikaa ei tarvitse,
parasta ennen käyttöpäivä on tarpeeton;
siviilirekisteri merkitsee vain ruksin
kun näkymä on kertakaikkiaan loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi