VÄREiLYÄ

VÄREiLYÄ

Sellaisia iltoja,
ihanaisia, hämmentäviä, eilisiä;
kun pakerruksista voipuneena kaipaa jo yön unhoa,
mutta tunturin takaa kajastava valo
sommittelee vielä täyttä häkää draamaa pilvenlonkiin.
Niitä halajaa jotenkin vielä herätessä.

Ne nyt kummosempia kuin muuallakaan;
ovatpahan vaan,
jokaisella oman sijansa liki mieluisimmat.
Näin olen aikanani käsittänyt.

Ehkä maanmuoto - paljaus,
puiden, sitä myötä metsän puuttuminen,
tundran hidas värimuunnos ruskeasta vehreään;
sekö antaa yöttömästä yöstä erilaisen sävyn
jota täydentää aavan ulapan salaperäinen valo,
tai pikemmin heijastus - sanalla sanoen.

Mistäpä kaiken osaa ja arvaa,
pitäisi olla fysiikan tohtori selittämään humeetilleen
mistä johtuvat kummalliset auvoisat tuntemukset;
ikään kuin tässä elettäisiin jo toista elämää
näillä samoilla seuduilla.

Tänne kotoutuu helposti,
ihastuu karuun ja rajuun maisemaan tykkänään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!