TAiKURi
Tässä sitä ollaan,
valkeiden kokkareiden maisemassa,
hennot ritvat taipuvat painostaan maailman ylle;
väistän kumarrellen - kaunista on ja äänetöntä,
koskematon näkyy kaikkialle minne katse ulottuu.
Sielusta tursuvat riettaat sanat houkuttelevat;
vihjaavat sitä lupaavammin
mitä kauemmas anturat seuraavat toisiaan.
Äkin edessä heikkovirtainen joki.
riitteen peittämä - yli ei yllä loikata,
sillanrakentajat entisiä ehostamassa;
vaan yltä siitä on päästävä.
Töyräältä jatkuva houkuttava ura koukuttaa.
Kiihotan sielua - ärsytän äkeään värssyyn,
ajan ja paikan äänetön taika muuttuu sadatteluksi,
kirosanoista syntyy ankara loitsumatto;
sillä ritisevää pitkin toiselle ahteelle.
Yksiöinen taipuu mutt'ei ratkea,
ripisee ja kastuu päällisin puolin - päästää törmälle,
säästää alakerran kuivana.
Selkäpiille valuva kylmähiki haihtuu omine aikoineen
askelluksen kiihtymisen myötä.
Olen tulossa luoksesi meren rantaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi