TAiKASAVU
Pötkähdäpä taljoille pitkällesi rakotulen huomaan,
oitis teet huiman hyppäyksen tuhannen vuoden taa;
keskelle esi-isien savun höystämää tarinamaailmaa.
Siilaat raollaan olevien luomien välistä liekkipeliä,
hajamielinen savuhattara osautuu tuulenhalkaisijaan,
pujahtaa nokanrei'istä vomeronasaalielimeen
ja sielusi on kaapattu.
Tyhjä rimpuilla tätä tutkainta vastaan;
nuotiosta leijaileva savun tuoksu on
syövytetty ihmisen sisimpään minään;
tuhannen kuorikerroksen ytimeen.
Eikä sitä urbanisoituminen poista,
eikä mikään,
vaikka tekopyhät hienohelmat niin väittävät.
On se sellaista taikasavua että lätinät pois.
Yltiöpäisimmät hurjapäät matkannevat aina
tulen synnyn tienoille saakka
ja palaavat hyvävointisina mutta nälkäisinä,
parahultaisesti tulen liepeillä kypsyvän paistin
pöllyttämään aromimyrskyyn.
Loimottavien liekkien seurassa ihminen on
lähimpänä omaa totuuttaan - ei kahta puhetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi