DiSSiDENTiN NAURU
Liukkauden tuntu koipien alla
juuri ennen kuin tuiskahtaa persielleen,
ennättämättä heittäytyä pitkäkseen
on sikälikin mellevä,
että se herättää muissa
tempun nähneissä lajitovereissa huvitteneisuutta.
Sellaista kutinaa sielussa,
joka saa syntisen riettauden esiin ja julki
arjenharmaan ortodoksisen luterilaisuuden
synkässä viikatetanssissa;
mutta jota ei yletä raapimaan - liian syvällä.
Harva sitä inhimilliset tekijät huomioon ottaen
edes yrittää - tuntuu se kutka vain niin hyvälle;
hervoton nauru vailla yhtään teennäistä.
Vahingon sietämättömän rietas ilo
on uudelleensyntymistä takaisin lapseksi,
aidon riemun kointähdeksi Naurumaahan;
heikommaksi ainekseksi,
jota paremmisto tuijottaa paheksuen kolmannella
"sivistetyllä" silmällään omaa pieruaan pihdaten.
Kaukana Kulttuurissa,
vasta jyleän outametsän keskellä huomaa
tämän perustuksiltaan mädänneen sivistyksen tolan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi