SiiPiRiKKO
Ketut tanssivat hurjassa yössä,
yltiöpäisinä kaartavat taivaan kannen yli;
aivan avaruuden sfäärien rajamailla
kimpoavat ankaraan immelmanniin,
sakkautuvat siitä pyyhkimään tuntureiden lakeja.
Kosminen jälkituuli suutelee kurujen pohjia.
Äärettömyyden äänetön laulu soi suruvoitossa,
haikeimmat kuulimet tavoittavat hereän veisun,
päästävät valumaan sen sielun läpi;
kylminä väreinä riipii selkäpiitä.
Karvat pörhöllään - linnunlihalla,
surevat käsivarret siipirikkoa.
Syvenevä yö imaisee repolaiset,
kuolemansyleilee tummiin syövereihinsä;
hämärän ja pimeän rajapinnassa erottuu
aavan jängän vaalea kate.
Katteiden silmät väikkyvät,
mustat aajeet purkavat usvaa,
jota koillinen levittää kerrokseksi kerroksen ylle.
Autereen sisällä aarnivalkeiden riehakkaat juhlat
jatkuvat sudenhetkeen virvatulina leimuten.
Aamunkoissa vain hiljaisuus liukuu
tyhjän autiuden yllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi