KEiKKA

KEiKKA

Purkuaa - melankolinen umpuilma,
tienoot täynnä tasaisen harmaana vellovaa auerta
jonka läpi sataa kosteita pikkuhousuja.

Uniset lumet kasaantuvat silmäripsille,
on vaikea pitää näköyhteyttä,
kuuleminenkin on yhtä lumen sihinää;
vaivoin erotan näkymättömän tirskun.
Ujous on hengissä säilymisen ehto pöllömaassa.

Ei vaan näy kuulujaa;
etsimeen pitäisi saada piiperöinen,
havuilla sukkelaan puikkelehtiva tirpunen.
Tuleekin putken täydeltä usvamössöä.

Tämä on se martaan harras "pluus ♫";
peurankuun ikuinen väristävä hitti
joka soi vaan korvamatona rienaten
räytyvien sielujen tomumajoissa.

Hippi on ja elää, liikkuu, kiikkuu - pysyttelee poissa;
hile ripsillä käy raskaaksi,
nuoskainen lakana kattaa varvikon.

Sadan sylen päästä narisee tuvan seinässä uksi
ja huutaa:
"Kohveelle sieltä välillä hassu susi - ja muulle!"

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!