RiUTTA
Korppi kuoston latvassa;
niin rietas on ja julkea,
et' siltä kernaasti vois' hengen sulkea,
somempi ois' hanges' kulkea.
Huutaa anhitonna ruoja - pahan sanan tuoja;
kulkijoita ilkkuu, riettauksilla lataa,
silkkaa pilkkaa sataa niskaan.
Etappia tivaa, miehen muotoo ivaa,
näillä itseänsä kortto kiihottaa.
Ja liihottaa jo sille toinen, kaveriksi samanmoinen,
samanmusta pirun riutta - yhtä irstas;
äkin pystys' herjaverstas.
Oitis selvä roolijako - toinen rienaa, toinen höystää,
toinen riivaa, toinen piinaa - molemmilla samaa kiimaa.
Siivoton on tola.
Saastaa valuu pitkin runkoo,
ilma täynnä kronkkunasta - salo raikuu,
kulkijalla sieluu raastaa,
yltyen vain rivouksia kaarneet haastaa.
Laukaus - tahi pari lähes peräkanaa,
latvus tyhjä, lumi leijuu hangen pintaan;
tuli rauha kovanlaiseen hintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi