PiKAJUNA
Kuullostaa tutulta,
sen erottaa kymmenistä - omaa maata,
kerta kaikkiaan omaa luokkaansa on orastava,
ärjymään äityvä äkeä koillinen.
Navan syrjästä syntynyt.
Törmännyt rannikon kivisiin seiniin - jyleisiin pahtaisiin,
tormannut kiukuissaan taivaita kohden,
pujahtanut mylvimään ylänköjen yllä
hirmuisessa wimmassa.
Nyt ensimmäisiä maistiaisiaan tarjoaa
löyhinä tuulahduksina, hapuilevina - kuin hairahduksina;
viattomina pierun pelmahduksina koirun perästä,
myrkylle pistäen - hengityksen vaikeaksi saattaen.
Paikallinen aistii - peto on tulossa,
raiteitta kiitävä holtiton koillisen pikajuna
joka porhaltaa kaula-aukoista ja kalvosimista,
riipii vaatteen alla sielun esiin ja kirvelee.
Lyö kasvoihin hyisellä ruoskalla,
raapii ankarin suudelmin paahtunutta ihoa.
Ja sitä itkee silkasta rakkaudesta hysteriaan,
märisee wäkeväin puuskain riuskoissa otteissa;
värisee riettaan hentona
kuin vain tuulen pieksämä piinattu liha osaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi