ON VAiN

ON VAiN

Tunturin kiire on täynnäns' eeskahtaalle
vaeltelevaa typötyhjää,
avaruuden hipaisut sekoittavat sitä
saaden eetosten kiertoliikkeen vastapäivään.
Änkyröitä aatoksia sormi suussa.

Autiota - autiota on;
kiipijäin jäljet on koillinen pyyhkäissyt jänkään,
uusia odotetaan kesälle - jos suostuu tulemaan,
tallomaan sieliköt ja uuvanat murskaksi tohkeissaan.

Tuosta tuoksinasta tyyten unehduksissa,
kahden lujan harmaan kiven välissä,
suojassa;
piilee ajatus,
yksinkertaisesta sielusta siinnyt riettaus,
riittävän läpinäkyvä ettei sitä kukaan huomaa.

Niin palava jottei tarvitse untuvia ympärilleen.
On vain.
Odottamassa;
jotain ihmiskunnan parempaa aikaa,
sellaista jota ei ole olemassa,
tai kenties hölynpölyn peittymistä puhtaaseen vitiin.

Kellopeli Tulevaisuus on käynnistetty,
eikä sammuttaa voi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!