KARPAASi
Vuoroveden laulu,
huomenen iäisyyteen ulottuva silottuva taulu
askeleiden päässä katsottavaksi;
hyisen veden heijastuksia auringon viime säteistä,
kihisevää kohinaa - tumman ja hopean kisa.
Kauneuden horjuva käsite saa jalat alleen,
tanakoituu katsomaan vakaana sillä silmällä.
Merisavu käy näkimiin,
saa pusertumaan suolaisia vuolaita kyyneleitä
pikemminkin sietämättömästä onnesta
kuin kosteuden tunteesta joka kietoo vaippaansa.
Vilu pujahtaa kaula-aukosta
hyväilee haaleaa kettua
ja karauttaa puistatukseen saakka.
Sellainen virkistää sielua.
Sannalla kumollaan oleva karpaasi saa uuden muodon,
haihatteleva mieli keksii siitä uneliaan hylkeen
jonka kylkeen voisi mennä pitkälleen maate
aattelemaan Haavruuan laulun sanomaa.
Paluu toviksi nykyisyyteen
karkoittaa hylkeen, mykistää laulun ja suttaa taulun.
Aurinko on mennyt - kohta ei tulekaan,
vain vaalea vana taivaanpiirillä vakuuttaa huomenesta.
Mikä on juttusi KARPAASI? Tietääkseni sanalla on useitakin merkityksiä, yksi niistä on M. Häikiön eräässä kirjassaan esittämä Kasakan Ruoska, jolla suomalaisia joskus kuritettiin oikein isännän kädestä.
VastaaPoistaSittenhän on näitä ikiomia karpaaseja joista kylläkään ei viimeaikoina ole kovinkaan paljon puhuttu.
Merisaamelaisten karpaasi on pieni tasapohjainen vene,
Poista2,5 syltä pitkä ja 2,5 arsinaa leveä, johon mahtuu juuri
ja juuri 4 ihmistä.
Merkityksiähän saa tietty keksiä sananvapauden nimissä
vaikka kuinka. Ja sehän trendi näyttää nykyään olevan.
Neropatiksi on päästävä hinnalla millä hyvänsä.