PYRYN KÄRSIMÄTÖN KAiPAUS

PYRYN KÄRSIMÄTÖN KAiPAUS

Alkutalven suttuisia hankaluuksia,
loskaa, tuoksinassa rapaisia tassuja - lisää loskaa,
puhtaan, hoitavan lumen huutava puute;
toiveikkaita katseita pilvenhattaroihin,
seilaavat nuivina taivaanpiirillä - pihtarit.

Ei toimi,
mutta uusia empiviä talven kokeiluja;
harsuinen huomen - lumihuntu joka sulaa silmissä
jo ennen kuin ennättää kissaa sanoa.
Kahden pisaran vesisade hoitaa lopun.
Yltyvä pyryn kärsimätön kaipaus.

Tästä lähdetään
ja kuuden tunnin päästä täysi hankikeli,
kinoksia loputtomiin,
nietokset aaltoilevat loputtomiin aavoilla selkosilla,
jänkien käkkärät lumihuppuineen.
Elvyttää mieltä - virvoittaa sielun.

Kirvoittaa ääntämään:
"Tuossa säipillä miehitetty jäätynyt neva,
viiltävä lupaus orastavan hysterian synnytyksestä;
aquluk - talven lapsi on tulossa."
Tulkoon valkeus - ja tuleehan se, matkansa päässä.
Tulee vaikka uskoisi mörköihin ja pimeään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!