SiiRTYMÄ

SiiRTYMÄ

Jo häämöttää kaukana kontu
ontuvaa mieltä lauhduttaen.
Olen tulossa tuulen tieltä - maitten ja mantujen takaa
lausuen ääneti kymmentä kieltä - siitettä sataa.

Kenties lies yhäti haalea,
oottamassa entisen pyhän jäljiltä.
Ehken pienen pieni kipene hengissä tuhan uumenissa
kun sitä varovasti pöyhitään,
nöyrrytään käymään polvilleen pienoisen eessä.

Hetkessä synnyn menneeseen aikaan,
koneen hyrinässä siirryn kaukaisen tuvan tolaan,
siihen lempeään hetkeen
kun puhalletaan haituun eloa hellästi.

Tärisevissä hyppysissä tuohen nöyhtää,
herkästi tulehtuvaa johon kipuna kernaasti loikkaa;
pian on pieni iloisen ritisevä tuoksuvalkea
joka ehtii tuoksinassaan kuiskuttaa ahnaana:
"Ahhh - onko wäkevämpätä tarjolla?"

Ja kun siihen pesään honkaisen halon tahi pari saatan,
niin jo vain alkaa riemu,
valaistuvat loimusta pirtin hirret
kun haukkovat liekit oivaa puuta;
palaavat mieleen lapsuuden talviset virret.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!