TALViASENNON MUSTAVÄKi

TALViASENNON MUSTAVÄKi

Talven tulon tietää siitä
kun nilissä killuu savulta tuoksuvia sianpöystejä,
lampaanviuluja, kiuluja täynnäns' puolukkasurvosta.

Karpaloita pursuaa puisesta korvosta.
Orresta roikkuu sisnasäkillinen kuuta, toinen vasan paistia.
Ne kutittavat herkemmän makuaistia.

Valveutunut kuukkelikaksikko - jo klassikko,
korppiliuta tukenaan seuraa tauottomissa vahtuuvuoroissa,
ettei vaan herkut karkaa - joudu alttiiksi,
mielen teolle ahnaan varkaan.

Ruuan kiimassa kärttävä mustatakkisten sakki
istuu kiireettömästi oksilla rupatellen.
Erään sieraimesta vierivä räkätippa ehtii yhtyä hyvin
nokan päässä roikkuvaan kuolaan,
ennen kuin sitten vasta kimpassa lätsähtävät
alemmalla istuvan nuppiin kruunuksi;
nälästä ärtyneenä, sanat sotkien se älähtää:
HAATAAKO RiiSTAT, KORUN PiRPPi!?!

Ja kohta rähäkkään yhtyy koko asennon mustaväki
Meteli voittaa höyryveturin tohinan - sellaisen,
joka kiskoo täyttä häkää itseään irti junasta.

Lopetan rähinän avaamalla suun
ja viskaamalla luun puuta kohden. Tahi kuuta.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!