YLi-iHMiNEN
On se suorastaan niin erinomaisen somaa kun inimiskunta on muka ongelmia ratkoessaan saattanut alulle vain uusia, itseään suurempia ongelmia. Kerta kerran perään. Siitähän tässä on kyse, tässä ilmastointihaihattelussakin, vaikka tällä erää tarkoitan kaikkia maapalloon kohdistuvia inimiskunnan tuottamia uhkia ja ongelmia.
Lohdullista moinen on huomata kun tutkiskelee suurempia kuvioita sortumatta johonkin pikkunäppäryyteen, kuten ilmastoinnin muutokseen, jolla näköjään pohjimmaisena tarkoituksena vaikuttaisi olevan tehdä rahaa jollekkin poppoolle pikemminkin kuin suojella koko inimiskunnan kinkerpiiriä lämpenemiseltä.
Semminkin kun on tässä ajassa näköjään niin helppo saada hölynpölyn taakse laumoittain vakavakatseisia ja -puheisia hyödyllisiä idiootteja.
Jos vain omistaa osuuksia tai voi vaikuttaa median pötyjakamoihin.
Syyllistämällä tavallinen rupusakkilainen tumpelo saadaan auliiksi puhe- ja maksumieheksi mihin vaan. Mustakaapujen aivopesu istuu suurimmassa osaa operaation kohteissa niin syvällä lepässä, että omatunto alkaa kalkattaa muutamasta dramatisoidusta pötyuutisesta ja kukkaroiden nöörit kiskotaan kiimasta hinkuen poikki.
Inimisen päässä on syntynyt aikojen saatossa, humeetin yhä vaan kehittyessä ajatus jostakin yli-inhimillisestä älystä. Se on johtanut itsen ylentämiseen luonnon- ja maailman valtiaaksi. Joillakin oman humeettiin manipuloidun jumalansa tapaiseksi, joillakin omaan Narkissokseensa ihastuneena. Mielen ja älyn sairautena kaikki tyynni.
Ja tälle ei ole saatu kenenkään toimesta tolkkua, eikä tämän absurdin mielettömyyden ehtymiselle ole mitään ennusmerkkejä havaittavissa.
Tämän päivän valta-ajatus on mielipuolinen; kaikkiin ongelmiin ajatellaan inimisen kaikkein jalostuneimpien aivojen löytävän ratkaisun. Tässä typerässä uskossa ja toivossa jokainen katsoo omaksi oikeutuksekseen käyttää surutta maapallon voimavaroja holtittomasti.
(Kyllä yli-iniminen ratkaisee)
Ratkaisu on kuitenkin koko ajan silmiemme edessä. On ollut jo aikain alusta saakka, aina henkisen kehityksen siitä vaiheesta asti kun iniminen alkoi oiwaltaa hyvän sekä pahan, oikeuden ja vääryyden välisen eron.
Ja monihan sen on nähnytkin mutta aina on jäänyt näkevien osio tappiolle kun on ollut päätettävä minkälaiseen ratkaisuun näissä päälle kaatuvissa ongelma-asioissa päädytään.
Aina on ollut ahneuteen- ja vallanhimoon sairastuneita enemmistö. Aina on ollut poimittavissa hyödylliset idiootit ahneiden takuumiehiksi.
Ahneus ja vallanhimo on tähän saakka ollut se inhimillinen voima joka näitä ongelmia on tuottanut. On tyhjää alkaa niitä yksilöimään, erittelemään, se olisi mahdoton tehtävä, mutta nyt niputettuna ne yhteen tässä vaikka ilmastoinnin ongelmaksi, olemme saman perimmäisen tekijän (sairaan mielen) armoilla.
Missään muussa elämänmuodossa ei ahneutta esiinny, siksi muu luomakunta ei pysty samalaatuisia ongelmia tuottamaan. Väitteet muusta ovat vain eläinkunnan alitajuista inhimillistämistä, oman alitajunnan pimein tarkoitusperin.
Iniminen lajina on siitä erikoinen otus, että sen kyky ajatella on loppujen lopuksi pitkällä tähtäimellä oleva sen lajin tuho.
Vaikka ajattelukyky, -taito on antanut ja mahdollistanut meille pitkässä juoksussa elämänlaadun kohentamista äärimmilleen, esim. verrattuna muuhun eläinkuntaan, on se samalla, (ajattelutaito) myös luonut inimisotukselle sellaisen ikeen jota joudumme kantamaan niskassamme maailman tappiin ja lopulta sen alle lyyhistymään.
Inhimillisyydessämme olemme tyystin kykenemättömiä tekemään niitä ratkaisuja joita ahneuden hävittäminen väistämättömästi edellyttäisi.
On olemassa wanha suomalainen sanonta:
”Ahneuden sairastuttamat pitäisi panna turkin hihaan ja nussia uudelleen, muuten asiaa ei voi ratkaista.”
Kun riesana on ajattelun sivutuottena kehittynyt inhimillisyys, niin asia jää ratkaisematta. Niin yksinkertaista se on. Emme kykene eliminoimaan ahneutta vaikka tiedämme sen olevan ongelmien alku ja juuri. Syöpäpesäke joka on ulottanut lonkeronsa kaikkialle inhimilliseen elämään.
On haihattelua, suoranaista typeryyttä uskoa johonkin ”kansainväliseen yhteistyöhön”, €uvostoliittoon taikka muuhun vastaavaan liittoutumaan, koska ne eivät ole kykeneviä ajamaan koko inimiskunnan etua. Niiden johtajat ja komissaarit ovat juuri sitä em. mieleltään ahneuteen ja vallanhimoon sairastunutta eliittiä.
Jokainen katsokoon kohtansa. Se on luonnonlaki ja sehän se tulee loppupeleissä olemaan wiimeinen toimiva laki.
Haloo! Missä munii Älynvapautusrintama joka laatii Tellukselle pikaisesti munauksenestostrategian.
Tervetuloa Absurdistaniin!
On se suorastaan niin erinomaisen somaa kun inimiskunta on muka ongelmia ratkoessaan saattanut alulle vain uusia, itseään suurempia ongelmia. Kerta kerran perään. Siitähän tässä on kyse, tässä ilmastointihaihattelussakin, vaikka tällä erää tarkoitan kaikkia maapalloon kohdistuvia inimiskunnan tuottamia uhkia ja ongelmia.
Lohdullista moinen on huomata kun tutkiskelee suurempia kuvioita sortumatta johonkin pikkunäppäryyteen, kuten ilmastoinnin muutokseen, jolla näköjään pohjimmaisena tarkoituksena vaikuttaisi olevan tehdä rahaa jollekkin poppoolle pikemminkin kuin suojella koko inimiskunnan kinkerpiiriä lämpenemiseltä.
Semminkin kun on tässä ajassa näköjään niin helppo saada hölynpölyn taakse laumoittain vakavakatseisia ja -puheisia hyödyllisiä idiootteja.
Jos vain omistaa osuuksia tai voi vaikuttaa median pötyjakamoihin.
Syyllistämällä tavallinen rupusakkilainen tumpelo saadaan auliiksi puhe- ja maksumieheksi mihin vaan. Mustakaapujen aivopesu istuu suurimmassa osaa operaation kohteissa niin syvällä lepässä, että omatunto alkaa kalkattaa muutamasta dramatisoidusta pötyuutisesta ja kukkaroiden nöörit kiskotaan kiimasta hinkuen poikki.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Inimisen päässä on syntynyt aikojen saatossa, humeetin yhä vaan kehittyessä ajatus jostakin yli-inhimillisestä älystä. Se on johtanut itsen ylentämiseen luonnon- ja maailman valtiaaksi. Joillakin oman humeettiin manipuloidun jumalansa tapaiseksi, joillakin omaan Narkissokseensa ihastuneena. Mielen ja älyn sairautena kaikki tyynni.
Ja tälle ei ole saatu kenenkään toimesta tolkkua, eikä tämän absurdin mielettömyyden ehtymiselle ole mitään ennusmerkkejä havaittavissa.
Tämän päivän valta-ajatus on mielipuolinen; kaikkiin ongelmiin ajatellaan inimisen kaikkein jalostuneimpien aivojen löytävän ratkaisun. Tässä typerässä uskossa ja toivossa jokainen katsoo omaksi oikeutuksekseen käyttää surutta maapallon voimavaroja holtittomasti.
(Kyllä yli-iniminen ratkaisee)
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Ratkaisu on kuitenkin koko ajan silmiemme edessä. On ollut jo aikain alusta saakka, aina henkisen kehityksen siitä vaiheesta asti kun iniminen alkoi oiwaltaa hyvän sekä pahan, oikeuden ja vääryyden välisen eron.
Ja monihan sen on nähnytkin mutta aina on jäänyt näkevien osio tappiolle kun on ollut päätettävä minkälaiseen ratkaisuun näissä päälle kaatuvissa ongelma-asioissa päädytään.
Aina on ollut ahneuteen- ja vallanhimoon sairastuneita enemmistö. Aina on ollut poimittavissa hyödylliset idiootit ahneiden takuumiehiksi.
Ahneus ja vallanhimo on tähän saakka ollut se inhimillinen voima joka näitä ongelmia on tuottanut. On tyhjää alkaa niitä yksilöimään, erittelemään, se olisi mahdoton tehtävä, mutta nyt niputettuna ne yhteen tässä vaikka ilmastoinnin ongelmaksi, olemme saman perimmäisen tekijän (sairaan mielen) armoilla.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Missään muussa elämänmuodossa ei ahneutta esiinny, siksi muu luomakunta ei pysty samalaatuisia ongelmia tuottamaan. Väitteet muusta ovat vain eläinkunnan alitajuista inhimillistämistä, oman alitajunnan pimein tarkoitusperin.
Iniminen lajina on siitä erikoinen otus, että sen kyky ajatella on loppujen lopuksi pitkällä tähtäimellä oleva sen lajin tuho.
Vaikka ajattelukyky, -taito on antanut ja mahdollistanut meille pitkässä juoksussa elämänlaadun kohentamista äärimmilleen, esim. verrattuna muuhun eläinkuntaan, on se samalla, (ajattelutaito) myös luonut inimisotukselle sellaisen ikeen jota joudumme kantamaan niskassamme maailman tappiin ja lopulta sen alle lyyhistymään.
Inhimillisyydessämme olemme tyystin kykenemättömiä tekemään niitä ratkaisuja joita ahneuden hävittäminen väistämättömästi edellyttäisi.
On olemassa wanha suomalainen sanonta:
”Ahneuden sairastuttamat pitäisi panna turkin hihaan ja nussia uudelleen, muuten asiaa ei voi ratkaista.”
Kun riesana on ajattelun sivutuottena kehittynyt inhimillisyys, niin asia jää ratkaisematta. Niin yksinkertaista se on. Emme kykene eliminoimaan ahneutta vaikka tiedämme sen olevan ongelmien alku ja juuri. Syöpäpesäke joka on ulottanut lonkeronsa kaikkialle inhimilliseen elämään.
On haihattelua, suoranaista typeryyttä uskoa johonkin ”kansainväliseen yhteistyöhön”, €uvostoliittoon taikka muuhun vastaavaan liittoutumaan, koska ne eivät ole kykeneviä ajamaan koko inimiskunnan etua. Niiden johtajat ja komissaarit ovat juuri sitä em. mieleltään ahneuteen ja vallanhimoon sairastunutta eliittiä.
Jokainen katsokoon kohtansa. Se on luonnonlaki ja sehän se tulee loppupeleissä olemaan wiimeinen toimiva laki.
Haloo! Missä munii Älynvapautusrintama joka laatii Tellukselle pikaisesti munauksenestostrategian.
Tervetuloa Absurdistaniin!
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Kaikki elämänmuodot ovat 'ahneita'. Turha siitä on ihmistä syyllistää - sellaista elämä on.
VastaaPoistaPerusongelma ja itse asiassa ainoa ongelma on, että ihmisiä on liikaa. Mutta ihmiset eivät ole citykaneja, joita voisi noin vain ryhtyä vähentämään. Siispä kuljemme vääjäämättä kohti sukupuuttoa, johon vedämme mukanamme suurimman osan nykyisistä elämänmuodoista.
Kirjape'lle:
VastaaPoistaMinä rohkenen epäillä sitä että kaikki elämänmuodot
ovat ahneita. Hyvin runsaasti.
Ahneus on inhimillinen piirre, ajatteluntulosta, järjen
käyttöä itsen eduksi ja loppupeleissä sokeutuneena,
mielen sairastuessa, tuhoten.
Meillä Luomakunnan Herroilla, jumalilla, yli-inimisillä
on kummallinen taipumus tehdä jokaisesta muusta
ötiäisestä kaltaisemme, ainakin suuri tarve verrata
niitä itseemme.
Tämä johtaa siihen että me inhimillistämme eläimet,
panemme ne ajattelemaan, vaikka tällä erää tiede
on sitä mieltä, että eläinkunta ei kykene inimismielen
kaltaiseen ajatteluun. No samanhan kyllä kertoo jo
täyspäinen järki ilman tiedemiehiäkin. Joten inimisen
syyllistäminen ahneuden suhteen on kyllä hyvin pitävä
arvio.
Sellaista elämä vain on.
Perusongelma on tuo minkä jo mainitsit - ihmisiä on
liikaa. Ja siitä seuraa jossakin ajassa jotakin.
Sanotaanko sitä kataistrofiksi vai eliminoitumiseksi,
on siinä vaiheessa yksi lysti.
Sehän on selvä.
Kiitän kommendeerauksesta.