iSKURiTYÖLAiNEN
Rutiinilla sitä tässä huushollissa herätään ja valmistaudutaan aina päivän puhteisiin. Myöhään ehtoolla on jo suoritettu osa aamun tehtäviä. Varimassa ollutta vettä on kattilasta lapettu ja sillä läträtty kasvot ja alakerta nukkumakuntoon. Sitten on pistetty tuokioksi kyntteliin tuli ja on silmäilty jotain osia V. Huovisen tuotannosta.
Yleensä ei kauaa, varttitunti, joskus kymmenkunta minuuttia kun jo unihiekat ryöpsähtää silmille, kirja mahalleen ja tuli sammuksiin isohkossa hiekkaruukussa tököttävästä kynttelistä ja läskit silmille.
Tuokion kuluttua kuuluu jo vaativat, syvään uneen kaatumista enteilevät henkäykset, käännähtäminen kyljelleen ja se on siinä.
Joinakin aamuna saattaa olla niin, että kello ehtii tirahtaa muutaman värssyn, kun jo kämmen ropsauttaa napin kiinni. Useinmiten kello ei kuitenkaan herätystyöhönsä ehdi lain. Niin on täydellistä nukkumarauha täällä kaukana teistä ja sivistyksestä, että sitä jo ihan mielellään herää suden hetken aikoihin - viimeistään sianpierasulta.
Vene- tahi peltipailakkakelillä viiden aikoihin, kelirikkona neljältä. Näin se on ollut jo toistakymmnetä vuotta tällä selkosen asujalla.
Mutta kun herää, niin eipäs siinä silmät tupellaan enää lojuta postelilla. Heti jalat lattialankulle ja huopateriin. Ylös seisaalleen liki pilkkopimeässä. Reitti on tuttu ja siksi ei kannata hukata aikaa tyhjänpäiväiseen tulitikkujen raapimiseen. Sen kun oijustaa hellan ääreen vain. Pesä on ehtoolla valmiiksi ladattu. Tikkuaski hellan ranssilla. Siitä tuli tuohen käppyrään ja peli alkaa.
Lieneekö sitä maailmassa niin juroa tai luonteeltaan jyrkän pahasisuista ärripurria joka ei heltyisi kun aamuiseen pirttiin pelmahtaa hellan rinkuloiden raosta tuohensavun tuoksu, johon vielä sekoittuu tervaksisten kiehisten aromi.
On se vaan anhittoman hyvä tapa alkaa päivänsä, vaikka ehtoolla olisi viimeksi, ennen radion sulkemista tullut kuunneltua uutisista jonniijoutavaa hölympölyä.
Kun tuli alkaa hoitaa omaa hommaansa, niin samalla alkaa aamiaisen teko. Tässä huushållissa on miellytty pottuvelliin kertakaikkisseen. Ei semmoista aamua toistakymmeneen vuoteen, etteikö elämää olisi aloitettu pottuvellin voimin. Niin nytkin tänään.
Teflonkasari liedelle, samoin syvä lautanen ranssille ruokalusikan kera. Astiakaapista nostetaan ranskalainen Metaltex-pottulumipuristin ja viritetään, myös vispilä nostetaan vartoomaan operaatiota.
Sitten tutut askellukset porstuan konttorille. Siellä hyllystä toiseen käteen keitetty muna, hieman reilumpi keitetty pottu (jauhoinen), sekä voipaketti.
Toiseen käteen maitopurkki.
Porstuan konttori on samalla aivan mahdottoman hyvä paikka laskea yöllä vatsaan kertynyt ilma maailmalle ilmaston lämpenemistä auttamaan. Ja onpa se aamutuimaan mukavampi töihin paarustaa kun ilmakin on leppeämpi.
Hällan lämpö alkaa levitä pirtin interiööriin. Voipaketista ruokalusikalla aimo könttä, unssi ainakin, kattilaan sulamista harjoittelemaan ja sitten vain tiskikommuutin ovi auki, laskiämpäri näkösälle. Muna kopautetaan pöydän reunaan ja kuoret rapsitaan roskiin. Laitetaan samantien ranskalaiseen Metaltex-pottulumipuristimeen ja painetaan sihdin läpi kattilaan.
Samaan syssyyn, peräperää, tuppipottu päästetään nahkastaan, lohkaistaan ja puristetaan kasariin munalle kaveriksi. Hyppysellinen karkeaa merisuolaa ja lorhaus maitoa tölkistä.
Siinä se on pätevä niesta aamutoimiin.
Kasari keskemmä hällaa ja vispilän kera vahtaamaan ja vatkaamaan. Maidolla on pahat vinkeet karata hällalle heti kun silmä välttää, siksi on tähdellistä uhrata aamusta aina tämä pari-kolme minuuttia vain pelkästään eineeseen.
Mieluummin kuin että ottaisi itselleen ehdoin tahdoin myrtsin mielen siitä että velli karkaa liedelle.
Kun homma on valmis, aamuhenkilömme liruttaa vellin lautaselle ja laittaa tykötarpeet pesufatiin likoamaan, odottamaan kotiin palaamaista ja illan tiskiä.
Pottuvellin tämä aamuvirkku eläjä lappaa kaikella hartaudella - sillä tarkalleen, mikä hyvälle atrialle kuuluu. Syötyään kippaa lautasenkin likoon ja kaataa pannusta kuksallisen mustaa kohvetta, nappaa palan sokeria suupieleen ja hörpää jälkiruuan kätevästi yhdellä vaivattomalla liikkeellä.
Miettii samalla sarastavan koin mukana varttuvan päivän tehtäviä.
Kun kohvet on kipattu, laskee toisen kuksallisen odottamaan ja nousee pukemaan. Alusrensselit hällä on käytännön syistä olleet jo yön yli valmiiksi päällä. Nyt vain kerrospukemaan. Lunta on sen verta maassa, että peltipailakalla tästä tien varteen joutuu menemään. Odottelemaan Eskelisen pikaa viisi yli seitsemäksi.
Ulkona rantteella töihinlähtijä viikkaa kelkan hupun ja nykäsee Linxin vorest voksin pörisemään. Täällä selkosessa ei leluilla pärjää, ei sitten alkujaan, pitää olla semmonen peli millä Mooseskin kiipeää vuorelle nappaskengissä.
Työnsankari katsahtaa ympärilleen, kapuaa pukille ja puristaa kahvasta. Linksi parahtaa ja kääntyy uralle, katoaa sukkelaan kuostoista jänkää pitkin näkymättömiin. Mökki asettuu omaan rauhaansa, nurkissa saattaa rapsahtaa satunnaisesti, ei kovin usein.
Amanuenssi (FM) Unni-Sikká Rosnakoff, muudan ranta-asukas Inarinjärveltä, lähti hoitamaan kirjastotoimenvirkaansa maalikylään. Niin kuin on tehnyt jo itseasiassa toistakymmentä vuotta.
Kesät ja muu sulanveden aika Terhi 440 & Yamaha 9,9Hp:lla. Kelirikot jalkapatikassa ynnä talvet primäärisesti Linksillä, sekundäärisesti, joskus sattumoisin, keväthangilla, suksipelillä.
Eikä minkäänlaisia vaikeuksia tai paineita elämänlaadussa.
Elämä vaan on. Sellanen minkälaiseksi sen tekee.
Rutiinilla sitä tässä huushollissa herätään ja valmistaudutaan aina päivän puhteisiin. Myöhään ehtoolla on jo suoritettu osa aamun tehtäviä. Varimassa ollutta vettä on kattilasta lapettu ja sillä läträtty kasvot ja alakerta nukkumakuntoon. Sitten on pistetty tuokioksi kyntteliin tuli ja on silmäilty jotain osia V. Huovisen tuotannosta.
Yleensä ei kauaa, varttitunti, joskus kymmenkunta minuuttia kun jo unihiekat ryöpsähtää silmille, kirja mahalleen ja tuli sammuksiin isohkossa hiekkaruukussa tököttävästä kynttelistä ja läskit silmille.
Tuokion kuluttua kuuluu jo vaativat, syvään uneen kaatumista enteilevät henkäykset, käännähtäminen kyljelleen ja se on siinä.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Joinakin aamuna saattaa olla niin, että kello ehtii tirahtaa muutaman värssyn, kun jo kämmen ropsauttaa napin kiinni. Useinmiten kello ei kuitenkaan herätystyöhönsä ehdi lain. Niin on täydellistä nukkumarauha täällä kaukana teistä ja sivistyksestä, että sitä jo ihan mielellään herää suden hetken aikoihin - viimeistään sianpierasulta.
Vene- tahi peltipailakkakelillä viiden aikoihin, kelirikkona neljältä. Näin se on ollut jo toistakymmnetä vuotta tällä selkosen asujalla.
Mutta kun herää, niin eipäs siinä silmät tupellaan enää lojuta postelilla. Heti jalat lattialankulle ja huopateriin. Ylös seisaalleen liki pilkkopimeässä. Reitti on tuttu ja siksi ei kannata hukata aikaa tyhjänpäiväiseen tulitikkujen raapimiseen. Sen kun oijustaa hellan ääreen vain. Pesä on ehtoolla valmiiksi ladattu. Tikkuaski hellan ranssilla. Siitä tuli tuohen käppyrään ja peli alkaa.
Lieneekö sitä maailmassa niin juroa tai luonteeltaan jyrkän pahasisuista ärripurria joka ei heltyisi kun aamuiseen pirttiin pelmahtaa hellan rinkuloiden raosta tuohensavun tuoksu, johon vielä sekoittuu tervaksisten kiehisten aromi.
On se vaan anhittoman hyvä tapa alkaa päivänsä, vaikka ehtoolla olisi viimeksi, ennen radion sulkemista tullut kuunneltua uutisista jonniijoutavaa hölympölyä.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Kun tuli alkaa hoitaa omaa hommaansa, niin samalla alkaa aamiaisen teko. Tässä huushållissa on miellytty pottuvelliin kertakaikkisseen. Ei semmoista aamua toistakymmeneen vuoteen, etteikö elämää olisi aloitettu pottuvellin voimin. Niin nytkin tänään.
Teflonkasari liedelle, samoin syvä lautanen ranssille ruokalusikan kera. Astiakaapista nostetaan ranskalainen Metaltex-pottulumipuristin ja viritetään, myös vispilä nostetaan vartoomaan operaatiota.
Sitten tutut askellukset porstuan konttorille. Siellä hyllystä toiseen käteen keitetty muna, hieman reilumpi keitetty pottu (jauhoinen), sekä voipaketti.
Toiseen käteen maitopurkki.
Porstuan konttori on samalla aivan mahdottoman hyvä paikka laskea yöllä vatsaan kertynyt ilma maailmalle ilmaston lämpenemistä auttamaan. Ja onpa se aamutuimaan mukavampi töihin paarustaa kun ilmakin on leppeämpi.
Hällan lämpö alkaa levitä pirtin interiööriin. Voipaketista ruokalusikalla aimo könttä, unssi ainakin, kattilaan sulamista harjoittelemaan ja sitten vain tiskikommuutin ovi auki, laskiämpäri näkösälle. Muna kopautetaan pöydän reunaan ja kuoret rapsitaan roskiin. Laitetaan samantien ranskalaiseen Metaltex-pottulumipuristimeen ja painetaan sihdin läpi kattilaan.
Samaan syssyyn, peräperää, tuppipottu päästetään nahkastaan, lohkaistaan ja puristetaan kasariin munalle kaveriksi. Hyppysellinen karkeaa merisuolaa ja lorhaus maitoa tölkistä.
Siinä se on pätevä niesta aamutoimiin.
Kasari keskemmä hällaa ja vispilän kera vahtaamaan ja vatkaamaan. Maidolla on pahat vinkeet karata hällalle heti kun silmä välttää, siksi on tähdellistä uhrata aamusta aina tämä pari-kolme minuuttia vain pelkästään eineeseen.
Mieluummin kuin että ottaisi itselleen ehdoin tahdoin myrtsin mielen siitä että velli karkaa liedelle.
Kun homma on valmis, aamuhenkilömme liruttaa vellin lautaselle ja laittaa tykötarpeet pesufatiin likoamaan, odottamaan kotiin palaamaista ja illan tiskiä.
Pottuvellin tämä aamuvirkku eläjä lappaa kaikella hartaudella - sillä tarkalleen, mikä hyvälle atrialle kuuluu. Syötyään kippaa lautasenkin likoon ja kaataa pannusta kuksallisen mustaa kohvetta, nappaa palan sokeria suupieleen ja hörpää jälkiruuan kätevästi yhdellä vaivattomalla liikkeellä.
Miettii samalla sarastavan koin mukana varttuvan päivän tehtäviä.
Kun kohvet on kipattu, laskee toisen kuksallisen odottamaan ja nousee pukemaan. Alusrensselit hällä on käytännön syistä olleet jo yön yli valmiiksi päällä. Nyt vain kerrospukemaan. Lunta on sen verta maassa, että peltipailakalla tästä tien varteen joutuu menemään. Odottelemaan Eskelisen pikaa viisi yli seitsemäksi.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Ulkona rantteella töihinlähtijä viikkaa kelkan hupun ja nykäsee Linxin vorest voksin pörisemään. Täällä selkosessa ei leluilla pärjää, ei sitten alkujaan, pitää olla semmonen peli millä Mooseskin kiipeää vuorelle nappaskengissä.
Työnsankari katsahtaa ympärilleen, kapuaa pukille ja puristaa kahvasta. Linksi parahtaa ja kääntyy uralle, katoaa sukkelaan kuostoista jänkää pitkin näkymättömiin. Mökki asettuu omaan rauhaansa, nurkissa saattaa rapsahtaa satunnaisesti, ei kovin usein.
Amanuenssi (FM) Unni-Sikká Rosnakoff, muudan ranta-asukas Inarinjärveltä, lähti hoitamaan kirjastotoimenvirkaansa maalikylään. Niin kuin on tehnyt jo itseasiassa toistakymmentä vuotta.
Kesät ja muu sulanveden aika Terhi 440 & Yamaha 9,9Hp:lla. Kelirikot jalkapatikassa ynnä talvet primäärisesti Linksillä, sekundäärisesti, joskus sattumoisin, keväthangilla, suksipelillä.
Eikä minkäänlaisia vaikeuksia tai paineita elämänlaadussa.
Elämä vaan on. Sellanen minkälaiseksi sen tekee.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Maistui sekä pottuvelli että sen teko. Rauha maassa, kielessä ja mielessä.
VastaaPoistaViimeinen lause on totinen tosi. Liiankin totinen joskus, olisi helpompaa jos joku iso paha markkinavoima olisi oravanpyörään viskannut ilman että sille mitään itse voi.
VastaaPoistaHymyilytti kovasti tämä tekstisi!
VastaaPoistaLueskelin noita runojasi kanssa... Ihania erämaanhehkuisia ja viisaita sanoja.
Voi ku tää susi tykkää.
Unni-Sikalla oli melkoisen lokoisan oloista.
VastaaPoistaOiva möksä, kunnon hella ja Metaltex-pottulumipuserrin!
Lisäksi vielä ihanteellinen virka kun sai muille tarjota hyvää luettavaa!
Eikä ollu yleisistä kulkuneuvoista kiinne töihinlähtö....
Lastulle:
VastaaPoistaNo mikä ettei, ei sitä ole pottuvellin voittanutta aamiaiseksi jos ei satu olemaan pekoniotus kuten minä itse.
Ja rauha tosiaan, se liipailee tasapainoisena ja vakaana maassa, kielessä ja mielessä.
Demetriukselle:
Tarkoititkohan ehken että pois O-pyörästä?
Yksinäiselle sudelle:
Ah, nuori susi! Laadukkaan elämän kuvaus siis toimii.
Kyllä sinnullakin oli/on hienoja sanoja arvoisiinsa lokeroihin asetettuna.
Arjaannelille:
Voi-voi ja on edelleenkin samaa luxusta.
Ja tosi on. ei ole oikeastaan mistään kiinni. Elämä.
Tarkotin sisälle oravanpyörään. Markkinavoima voi pois sieltä joskus viskatakin mutta sisäänheittäjänä toimin ihan itte.
VastaaPoistaDemetriukselle:
VastaaPoistaNiinpä niin, akkurat. Aika usein itse, omaa pöljyyttään.