ÄÄNETÖN LOiTSU
Jälkijonon helminauha kiemurtelee hangen
rikkumattoman neitseellisellä pinnalla kuin vierivä aika,
alkaen jostakin kaukaa näkymättömästä
häipyäkseen johonkin loitos,
näkymättömiin - kuin ihmisen haave tulevaisuudesta.
Rossa, lannanmiehen tuulenviri lehauttelee tuoksulunta,
pöläyttelee ohimenevästi laheaa höytyvää.
Jostain tievan takaa kalisee kello riesissään,
harvakseltaan tai ei ollenkaan,
kiire on jättäytynyt tienvarren tienoolle
oman onnensa nojaan.
Wiimeiset säteet värittävät lumista panoraamaa.
Aika on pysähtynyt.
Äänetön loitsu karkaa huulien raosta näkymälle;
kurusta valuvan häilyvän autereen tapaan.
Kietoo sanattoman huurunsa siunatuksi sokeriksi
tykkyä kasvavien puiden ylle.
Haltioitumisen kyyneleet ryytyvät poskille.
Voi ihmisparkaa, pieni hiukkanen äärettömyyden,
äänettömyyden selkosessa!
Jänkää myöten lähestyvä pyryseinä peittää
jälkinauhan pakkasensiemeniin.
Silottaa maiseman uudelle kulkijalle.
Jälkijonon helminauha kiemurtelee hangen
rikkumattoman neitseellisellä pinnalla kuin vierivä aika,
alkaen jostakin kaukaa näkymättömästä
häipyäkseen johonkin loitos,
näkymättömiin - kuin ihmisen haave tulevaisuudesta.
Rossa, lannanmiehen tuulenviri lehauttelee tuoksulunta,
pöläyttelee ohimenevästi laheaa höytyvää.
Jostain tievan takaa kalisee kello riesissään,
harvakseltaan tai ei ollenkaan,
kiire on jättäytynyt tienvarren tienoolle
oman onnensa nojaan.
Wiimeiset säteet värittävät lumista panoraamaa.
Aika on pysähtynyt.
Äänetön loitsu karkaa huulien raosta näkymälle;
kurusta valuvan häilyvän autereen tapaan.
Kietoo sanattoman huurunsa siunatuksi sokeriksi
tykkyä kasvavien puiden ylle.
Haltioitumisen kyyneleet ryytyvät poskille.
Voi ihmisparkaa, pieni hiukkanen äärettömyyden,
äänettömyyden selkosessa!
Jänkää myöten lähestyvä pyryseinä peittää
jälkinauhan pakkasensiemeniin.
Silottaa maiseman uudelle kulkijalle.
Oh-show-tah hoi-ne
Mustaa, pimeää, vettä satelee, siinä tämän perän saldo.
VastaaPoistaTiedän, ei luentoja asuinpaikan suhteen. Kohta Lappi(lähes)kutsuu. Hyvä on ihmisen olla näitä kuvia katellessa ja äänetöntä loitsua lukiessa.
Tarulle:
VastaaPoistaHyvä saldo jos tykkää mustasta, pimeästä, vesisateesta.
Ehkä joskus kuulo herkistyy niin että kuulee kutsun oikein wiimesen päälle perusteellisen kunnolla.
Hyvä oloa suon kovin mieluusti, ole hyvä vaan.
Tässä lisää:
Ultima Thule
Erilaisia kuvia, eletystä elämästä ja tästä päivästä, jotka kietoutuivat yhteen, nousi mielen sopukoista tajunnan pintaan.
VastaaPoistaAntaa aihetta pitempäänkin pohdiskeluun.
Olisikohan sinussa shamaanin vikaa.
Pehmyt piirrolle:
VastaaPoistaVai niin! Kyllä taitaa olla, sitä sammaa olemma täällää itekki pohdiskelleet.
Tämä voisi valaista asiaa:
Susi inimiseksi ja iniminen sudeksi.
"Puhdistaa maiseman uudelle kulkijalle"
VastaaPoistaYksi tämän runon aarteista, monta muutakin hienoa ajatusta ja tunnelmaa on. Tästä kohdasta tulee mieleen myös tuuli, se tekee kesäiselle maisemalle saman.
Hieno runo!
Uunalle:
VastaaPoistaKiitän sanoistasi. Hyvä että sanat laittavat ajattelemaan.
Sinulla on sanat kauniisti hallussa. Näitä kestää lukea useammankin kerran!
VastaaPoistaElisalle:
VastaaPoistaKiitän sanoistasi, vain rakkaus waimooni ohittaa rakkauden sanoihin.