tiistai 24. marraskuuta 2009

TULKOON VALKEUS JA SiNi


TULKOON VALKEUS JA SiNi

Ihana valkeus peittää kamaran kuultavan sinisen läpi;
poissa on loska ja roiskunut rapa,
tilalla unisen pehmeä kattava matto
elämän suojaava pumpulikatto.

Ja se vaiennut hiljaisuus,
lumenpeittoon imeytynyt,
leijuu äänettömyyden yllä sikeänä.

Vähin äänin, ihastuneena, meluamatta ja hiljaa,
katselen panoraamaa.
Lähes äänettömästi äimistelen taikavaloa
joka huokuu lahean pinnasta.

Tuijotan ääneti vaikuttuneena,
hiiskumatta killistelen,
tyystin tuppisuuna,
aivan vaiti kuin kiven hakattu patsas;
pukahtamatta sanaakaan riemustani avaruuteen.
On liian juhlallinen hetki laulaa Hymni valolle.

Tyynnytän rintani kuohunnan, liu'un sinen hämärään
ja otan vastaan lumen hohtavan valon.

Vielä vaivainen, mitätön viikko,
silmänräpäys elämästä
ja niin kultainen kehrä vaipuu toviksi maan syliin,
jättäen jälkeensä mystisen kaamoksen sinen.

Oh-show-tah hoi-ne


6 kommenttia:

  1. HYMNi VALOLLE

    Valon tulva tää
    miten maan yli kirmaa! Se päihdyttää.
    On kuin jokin kristallimalja väikkyis
    kädess' enkelin - viiniä maahan läikkyis;

    kuin kipunois
    kiven kyljessä kulta - ja karkelois
    siness' ilmanhenkiä tuhatluvuin,
    läpikuultavin, häilyvin harsopuvuin;

    kuin lainehtis
    povi maan, valo aivoja kirvelis,
    pääkopassa ois ilot heinäsirkkain,
    sydämissä sois sävel kiurun kirkkain -

    ja alla maan
    myös tuntisi vainajat haudoissaan:
    kuin mahla ja paisuvat silmut puihin
    elo ehtynyt taas palas suonihin, luihin -

    Valon tulva tää
    niin maan yli kirmaa. Se päihdyttää.
    On kuin jokin kristallimalja väikkyis
    kädess' enkelin - viiniä maahan läikkyis.


    Uuno Kailas

    VastaaPoista
  2. Voi, olipa runosi kaunis. Pidin hirmu paljon. Täytyypä taas tulostella, itselle iltapuhteeksi luettavaksi.
    "Ja se vaiennut hiljaisuus, lumipeittoon imeytynyt,leijuu äänettömyyden yllä sikeänä", näin sen tuntee, kun on kaiken valkeuden ja puhtauden keskellä.
    Itsekin on kokenut vastaavia tunteita, mutta niitä ei vaan pysty saattamaan sanalliseen muotoon.
    Hymni lumelle.

    VastaaPoista
  3. Tunnelmallinen kuva ja runo..Voi onnenmyyrät teillä on siellä lunta! Täällä länsirannikolla on pimiää ja rapa roiskuu... niin masentavaa että. Nelijalkaiset ystävät on pestävä ja kuivattava aamuin illoin lenkin jälkeen. Kyllä se on niin että se kaamos on meillä täällä, eikä pohjosessa. Voi mietn haluaisin muuttaa täältä ravan keskeltä valkean lumen hiljaiseen huopatöppöseen
    Ihanaa joulunodotusta kaikest huolimatta =) t. Kaarnikka

    VastaaPoista
  4. Pehmyt piirrolle:
    Kiitos-kiitos. Lunta tulee yhä lisää, pian on 0 centtiä jo. Lisää on luvassa.
    Tuo hiljaisuuden kokeminen on kyllä hieno ilmiö puiden keskellä, kun puiden lumipeite imee kaiken äänen.
    Hymni lumelle, no - se olisi ehken joskus syytä laatia.

    Kaarnikalle:
    Tänksis!
    * No täällä nelijalkaiset kyllä säästyvät ravalta hyvinkin, nauttivat vapaasta juoksemisesta jänkiä pitkin.
    * Kyllä kaamos on meillä täällä, mutta pimeys ja loska teillä eikä pohjosessa.
    * Mitä niin suurta ja tärkeää on ettet pääse muuttamaan vaikka tahdot?
    Hyvää loppuvuotta myös teidän perälle.
    Laskeudumme kaamoksen mystiseen sinneen 1.12.

    VastaaPoista
  5. Todella kaunis oli runosi!
    Ja täällä vaan sataa vettä, aina sataa ja on pimeetä ja sumppusta.
    Voi sitä ihanaa lunta, ja lumen sinisyyttä, sinne tahtoisin hypätä!

    VastaaPoista
  6. Harakalle:
    Kiitän sanoistasi. Eikä se auta muu kuin tehdä se loikka vaikka tänne: KAAMANEN

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi