KAUHTANA
Vasta jossain tuntemattoman maan tuolla puolen
nuolen haavojani.
Pysähdyn, oion raajoja ja varistan ohuenohuen
sivistyksen kauhtanan vihoissani iholtani.
Näin on lämpimämpi tässä polttavan hyisessä wiimassakin.
Ne vaatteet jotka sain opettajiltani,
ovat pitkässä juoksussa osoittautuneet humpuukiksi.
Ne olivat liian sivistyneet.
Silmäni aukesivat sokeutuessani tyystin.
Tuhatvuotisen aihkipuun juurella kumarrun nöyränä.
Sokeana hapuilen ahavoituneilla kourilla;
ryhmyisillä sormilla hyväilen ja raastan sen wäkeviä,
suonikkaita elämän juuria - itseni haastan.
Anon neuvoa niiltä jotka juurtuneet kiviseen maahan;
eivät ole päästäneet irti.
Ei - vaikka kehityksen hullut tuulet wäkivaltaisesti
niitä kiskoa yrittäneet;
viskoa puolelta toiselle repien, raastaen,
haastaen kilpaan menneisyyttä tulevaisuutta vastaan.
Ja juuret opettavat:
Historia on ja pysyy, elettynä, koettuna.
Tulevaisuus vain näkymättömissä, pelkkinä haaveina,
aaveina huterissa mielikuvissa.
Katso taaksesi ja opi.
Vasta jossain tuntemattoman maan tuolla puolen
nuolen haavojani.
Pysähdyn, oion raajoja ja varistan ohuenohuen
sivistyksen kauhtanan vihoissani iholtani.
Näin on lämpimämpi tässä polttavan hyisessä wiimassakin.
Ne vaatteet jotka sain opettajiltani,
ovat pitkässä juoksussa osoittautuneet humpuukiksi.
Ne olivat liian sivistyneet.
Silmäni aukesivat sokeutuessani tyystin.
Tuhatvuotisen aihkipuun juurella kumarrun nöyränä.
Sokeana hapuilen ahavoituneilla kourilla;
ryhmyisillä sormilla hyväilen ja raastan sen wäkeviä,
suonikkaita elämän juuria - itseni haastan.
Anon neuvoa niiltä jotka juurtuneet kiviseen maahan;
eivät ole päästäneet irti.
Ei - vaikka kehityksen hullut tuulet wäkivaltaisesti
niitä kiskoa yrittäneet;
viskoa puolelta toiselle repien, raastaen,
haastaen kilpaan menneisyyttä tulevaisuutta vastaan.
Ja juuret opettavat:
Historia on ja pysyy, elettynä, koettuna.
Tulevaisuus vain näkymättömissä, pelkkinä haaveina,
aaveina huterissa mielikuvissa.
Katso taaksesi ja opi.
Oh-show-tah hoi-ne
Väkevä ja viisas runo. Taitavat kielikuvat kertovat, miten ristiriitaista tämä elämä ja oppi on. Miten on lämpimämpi ilman väärää peittoa.
VastaaPoistaOikeaan suuntaan osasi tämän runon puhuja lähteä - vai oletko se sinä - kuka tietää, kuka puhuu, eikä sillä ole väliä, ihminen kuitenkin, joka toiselle vihjeeksi laulaa.
Kaukaisen maan toiselle puolelle kaipuu vetää...
Kiitos tästä elämyksestä!
No niin. Nyt on palattu juurille. Nice!
VastaaPoistaUunalle:
VastaaPoistaTänksis itsellesi. Kyllähän siihen viitteitä hieman ujutin. Myönnetään. Valmis oppiaineisto ei näy käyvän kaupaksi. Tai jos käy niin, muokattuna omaksi hyväksi.
peeÄR'lle:
Kourrittu maata ja kynsitty sammalta. Akkurat!
Näin minäkin sen sanoisin, jos osaisin. Sinä osaat. Hyvä!
VastaaPoistaKaanonlle:
VastaaPoistaMillonkas olet wiimoksi koettanut? Kyllä se alkaa luistamaan.
Kiitän kehuista.