SiTÄ ON VAAN KAiKENLAiSTA
Kovalla tohinalla otsikoihin ja keulauutiseksi noussut sikalentsu on heittäytynyt pirulliseksi. Se ei noudatakaan Suomen virallista lääketieteellistä, oikeaa linjaa kuin joiltakin osin. Vaikuttaa että vieläpä vain niiltä osin kuin se itse haluaa.
Semmoinen pistää tietysti ketä vaan harmiksi, jos on julkiääneen ensin muuta höpötetty. Se panee etsimään jostakin syntipukkia.
Etenkin tiedon vastaanottopuoli on kovin kyseenalaistanut virallisen, paperille präntätyn lentsutotuuden. Tästä on mielensä pahoittanut ja nyt nyreissään oikean tiedon hallussapitäjä, vaikka kun tämän lentsun lyhyttä menneisyyttä viitsii tutkia, niin sylttytehtaan juuret johtavat juuri oikean tiedon tyyssijaan. Sikalentsuahan alettiin heti kohta - kun se ensin keksittiin, markkinoida lintulentsun tapaan.
Mutta tämä tästä, kesäpäivän seisaukseen mennessä (21.6.2010 klo 12:29:00) olemme jo sikalentsun suhteen viisaampia. Ruumiit on siihen mennessä laskettu jos niitä sattuu tulemaan ja vastuun ottavat ne joiden imagoon se parhaiten sopii.
Tämä orastava kaplakka tiedon oikeellisuudesta on nostanut päätään juuri mainitun letsun tiimoilta. Uskon kuitenkin että kyseessä ei ole luottamuksen puute yksittäiseen lääkäriin tai hoitohenkilökuntaan tai edes organisaatioonkaan vaikka organisaatio alkaa jo tavallisen rupusakkilaisen kohdalla olla hämäränhenkien tyyssija, epämääräinen kasvoton valta joka syytää määräyksiä, hallitsee oikeaa ja määrää väärät.
Suurin syy lienee epäilyksiin poliittisen luottamuksen romahtamisessa, sen myötäseurauksista. Suoranaisesta valehtelusta kiinni jääminen, pötypuheiden sujuva lasettaminen suorissa radio ja tv-lähetyksissä vasten kasvoja on se perusta joka johtaa lumipalloilmiön tavoin asiasta seuraavaan ja seuraavaan ja seuraavaan.
Jok'ikisellä inimisellä on oma kriittinen piste tai kynnys oikeasta ja väärästä, miten sitä kukin haluaa nimittää tai käsittää.
Oikeastaan iniminen on hyväntahtoisuudessaan valmis venyttämään tietyin rajauksin oikeaa, samoin kuin väärää, riippuen siitä kuinka hyväksi hän kokee mahdollisen lopputuloksen. Siis suurin osa väkeä.
Se lienee luonnollista, on jossakin suhteessa jopa hyväksyttävääkin, mutta paras olisi varmistaa asia joltakin täyspäiseltä kallonporaajalta. Ennen kuin uskoo veden muutuneen viiniksi.
On tietysti olemassa myös ON-OFF särmäinimisiä, ehdottomia KYLLÄ-EI otuksia. Nämä saavat joustavan, suvaitsevaisen epelin pinnan kiristettyä joskus niin tiukalle että sattuu erinäisiä vahinkoja, sellaisia mitkä soisi jättävänsä tekemättä kaikin keinoin. On pirullisen harmillista ettei kallonporauslääketiede ole vielä kehittänyt kertakäyttöisiä purtavia irtokieliä!
Itseasiassa oikean etsimisen paradoksi on siinä kun meitä korkeasti sivistyneiden tai ainakin sellaisina itseään pitävien toimesta suoranaisesti kehotetaan etsimään oikeaa, siis totuutta.
Useimmat meistä muistanevat lapsuudestaan että jopa mustakaavutkin markkinoivat etsimään totuutta.
Mutta kun sitten tullaankin liian likelle totuutta, se ei olekaan hyvä asia. Totuutta aletaankin varjelemaan, suojelemaan. Etsijä huomaa hyvin sukkelaan että totuus onkin vain harvojen oikeus, oikealla totuudella lunastetaan paikka sosiaalisessa porrasjärjestelmässä.
Rupusakin on kyllä suotavaa etsiä oikeaa vaan ei löytää jäljille, liian liki tukkiminen ei ole sopivaa, ei hyväksyttävää, sillä se alkaa uhata portailla olevien järjestystä.
Tieto on valtaa vain jos sitä EI OLE kaikilla.
Viime päivinä suomalaista rupusakkia on hämmentänyt normaalisti luotettavina pitämiemme tiedotusvälineiden uutisointi, että €U-vapaassa Norjassa Tamiflu-sikalentsu-pillereitä saa vapaasti, ilman "resettiä apteekkiloista".
Suomessa ei. Viimeisimmän oikean tiedon mukaan se aiheuttaisi paniikkia ja turhaa herkkäuskoisuutta pilleriin.
Tuorein tieto (YLE-uutiset 5:30) kyseisen lentsun suhteen on että, myös yliopistotasoisen lääketieteen edustajat omaavat erilaisia näkemyksiä Tamiflu-lääkityksen suhteen. Yhteisrintamasta lipsutaan.
Rokoteprofessori Timo Vesikari Tampereen yliopiston rokotekeskuksesta moittii ja ihmettelee kun hänen mielestään Tamiflu lääkettä pitäisi jakaa kuten Norjassakin. Vesikari ihmettelee että sitä on varastoitu, mutta sen jakelua pantataan.
Saman putiikin tehohoitolääkäri Jyrki Tenhunen on asiasta eri mieltä: Hänen mukaansa vapaa saatavuus tuottaisi liiallisen turvallisuuden tunteen.
Istu ja pala. Tämä on tätä. Kaikki ovat oikeassa ja sikalentsu voi hyvin. Ei sille mahda jumalatkaan mitään. Sitä paitsi maailmanloppukaan ei tule ajallaan - 2012, vaan sitä on siirretty aina vuoteen 2220 saakka. Todennäköisesti ahneet eivät ehdi täyttää taskujaan tuohon aiemmin määrättyyn vuoteen mennessä. Siksi kai jatko-aika.
Tervetuloa Absurdistaniin!
Kovalla tohinalla otsikoihin ja keulauutiseksi noussut sikalentsu on heittäytynyt pirulliseksi. Se ei noudatakaan Suomen virallista lääketieteellistä, oikeaa linjaa kuin joiltakin osin. Vaikuttaa että vieläpä vain niiltä osin kuin se itse haluaa.
Semmoinen pistää tietysti ketä vaan harmiksi, jos on julkiääneen ensin muuta höpötetty. Se panee etsimään jostakin syntipukkia.
Etenkin tiedon vastaanottopuoli on kovin kyseenalaistanut virallisen, paperille präntätyn lentsutotuuden. Tästä on mielensä pahoittanut ja nyt nyreissään oikean tiedon hallussapitäjä, vaikka kun tämän lentsun lyhyttä menneisyyttä viitsii tutkia, niin sylttytehtaan juuret johtavat juuri oikean tiedon tyyssijaan. Sikalentsuahan alettiin heti kohta - kun se ensin keksittiin, markkinoida lintulentsun tapaan.
Mutta tämä tästä, kesäpäivän seisaukseen mennessä (21.6.2010 klo 12:29:00) olemme jo sikalentsun suhteen viisaampia. Ruumiit on siihen mennessä laskettu jos niitä sattuu tulemaan ja vastuun ottavat ne joiden imagoon se parhaiten sopii.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Tämä orastava kaplakka tiedon oikeellisuudesta on nostanut päätään juuri mainitun letsun tiimoilta. Uskon kuitenkin että kyseessä ei ole luottamuksen puute yksittäiseen lääkäriin tai hoitohenkilökuntaan tai edes organisaatioonkaan vaikka organisaatio alkaa jo tavallisen rupusakkilaisen kohdalla olla hämäränhenkien tyyssija, epämääräinen kasvoton valta joka syytää määräyksiä, hallitsee oikeaa ja määrää väärät.
Suurin syy lienee epäilyksiin poliittisen luottamuksen romahtamisessa, sen myötäseurauksista. Suoranaisesta valehtelusta kiinni jääminen, pötypuheiden sujuva lasettaminen suorissa radio ja tv-lähetyksissä vasten kasvoja on se perusta joka johtaa lumipalloilmiön tavoin asiasta seuraavaan ja seuraavaan ja seuraavaan.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Jok'ikisellä inimisellä on oma kriittinen piste tai kynnys oikeasta ja väärästä, miten sitä kukin haluaa nimittää tai käsittää.
Oikeastaan iniminen on hyväntahtoisuudessaan valmis venyttämään tietyin rajauksin oikeaa, samoin kuin väärää, riippuen siitä kuinka hyväksi hän kokee mahdollisen lopputuloksen. Siis suurin osa väkeä.
Se lienee luonnollista, on jossakin suhteessa jopa hyväksyttävääkin, mutta paras olisi varmistaa asia joltakin täyspäiseltä kallonporaajalta. Ennen kuin uskoo veden muutuneen viiniksi.
On tietysti olemassa myös ON-OFF särmäinimisiä, ehdottomia KYLLÄ-EI otuksia. Nämä saavat joustavan, suvaitsevaisen epelin pinnan kiristettyä joskus niin tiukalle että sattuu erinäisiä vahinkoja, sellaisia mitkä soisi jättävänsä tekemättä kaikin keinoin. On pirullisen harmillista ettei kallonporauslääketiede ole vielä kehittänyt kertakäyttöisiä purtavia irtokieliä!
Itseasiassa oikean etsimisen paradoksi on siinä kun meitä korkeasti sivistyneiden tai ainakin sellaisina itseään pitävien toimesta suoranaisesti kehotetaan etsimään oikeaa, siis totuutta.
Useimmat meistä muistanevat lapsuudestaan että jopa mustakaavutkin markkinoivat etsimään totuutta.
Mutta kun sitten tullaankin liian likelle totuutta, se ei olekaan hyvä asia. Totuutta aletaankin varjelemaan, suojelemaan. Etsijä huomaa hyvin sukkelaan että totuus onkin vain harvojen oikeus, oikealla totuudella lunastetaan paikka sosiaalisessa porrasjärjestelmässä.
Rupusakin on kyllä suotavaa etsiä oikeaa vaan ei löytää jäljille, liian liki tukkiminen ei ole sopivaa, ei hyväksyttävää, sillä se alkaa uhata portailla olevien järjestystä.
Tieto on valtaa vain jos sitä EI OLE kaikilla.
Viime päivinä suomalaista rupusakkia on hämmentänyt normaalisti luotettavina pitämiemme tiedotusvälineiden uutisointi, että €U-vapaassa Norjassa Tamiflu-sikalentsu-pillereitä saa vapaasti, ilman "resettiä apteekkiloista".
Suomessa ei. Viimeisimmän oikean tiedon mukaan se aiheuttaisi paniikkia ja turhaa herkkäuskoisuutta pilleriin.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Tuorein tieto (YLE-uutiset 5:30) kyseisen lentsun suhteen on että, myös yliopistotasoisen lääketieteen edustajat omaavat erilaisia näkemyksiä Tamiflu-lääkityksen suhteen. Yhteisrintamasta lipsutaan.
Rokoteprofessori Timo Vesikari Tampereen yliopiston rokotekeskuksesta moittii ja ihmettelee kun hänen mielestään Tamiflu lääkettä pitäisi jakaa kuten Norjassakin. Vesikari ihmettelee että sitä on varastoitu, mutta sen jakelua pantataan.
Saman putiikin tehohoitolääkäri Jyrki Tenhunen on asiasta eri mieltä: Hänen mukaansa vapaa saatavuus tuottaisi liiallisen turvallisuuden tunteen.
Istu ja pala. Tämä on tätä. Kaikki ovat oikeassa ja sikalentsu voi hyvin. Ei sille mahda jumalatkaan mitään. Sitä paitsi maailmanloppukaan ei tule ajallaan - 2012, vaan sitä on siirretty aina vuoteen 2220 saakka. Todennäköisesti ahneet eivät ehdi täyttää taskujaan tuohon aiemmin määrättyyn vuoteen mennessä. Siksi kai jatko-aika.
Tervetuloa Absurdistaniin!
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Lyhyesti, koska räkää pukka ja aivastuttaa kolotuksen lomassa:
VastaaPoistaSe on juurikin näin! Wiisaasti puhuttu!
Arjaannelille:
VastaaPoistaNäin se vaan on, eipä ole juurikaan kiistämistä.
Niin se on tai sit sse on toisin. Itsell'ni flunssa joka ei olekaan sikflunssa, kai tai sit on. Poikani on sairaalassa kun alko käydä keuhkoon, diagnoosi selviää kun selviää. Ei minulla ole aavistustakaan olisi apua reseptittömistä tai reseptillisistä tamiflu- pillereistä tällaisessa tilanteessa. Ei ehkähyödyksi kun tauti päällä.
VastaaPoistaYksi maan parhaista piirakanpaistajista siirtyi tuonilmasiin, liekö karjalainen sanonta. Isäni nukkui pois torstaina.
Hini on paha tauti ja sekasorto koeponnistaa terveydenhuollon toimivuuden. Jossain pelaa, jossain ei.
VastaaPoistaTörkeintä on tämä johtoporukan eli Kauneuden ja terveyden laitoksen ukulien ilmiselvä ammattitaidottomuus ja vieraantuneisuus tosiolevasta. Ministeri R on pudonnut paitsi reestä ja junasta, myös puusta.
Genoveevalle:
VastaaPoistaTämä on pölhöntauti yhteiskunnalle. Toinen käsi ei tiedä mitä toinen tekee.
OK'lle:
* Nimenomaan, sekasorto taitaa olla odotettavissa jos ei tästä laannu.
* Aika monella taitaa ääneen arvioimisen kipupiste ylittyä tässä savotassa!?