HiiHTÄJÄ
Vaaran päällä seista johottaa hahmo, porkat kainalossa nojaa ja katselee tasaiseen, päätään verkkaan liikutellen puolelta toiselle. Näyttää enemmän miehenpuolelta jos joku kysyisi kumpi se on. Että ukkoko vaiko akka?
Mutta mitä sillä on väliä - on kun on, mikä lie kulkija, niitä riittää - hiljaisuuden hakijoita. Ja tasapainon - sen hetkiseen elämäntilanteeseen.
Saattaa tuo olla kaukaakin, jostain etelän Kurjuudenlaaksosta. Tänne pakoon tullut. Itseään tai urbaania ympäristöään.
Jo vain se killa saattaa olla joku paikallinen könsikäskin joka on lähtenyt katselemaan riekon elämän tilannetta tahi vaikka muuten.
Jos se olisi joku etelän vares, joku Hannu Ilmari Sorkkonen vaikka, niin sen saattasi hyvinkin uskoa vittuuntuneen pomoonsa ja työmaahansa jossa on pirullinen hiostus koko ajan käynnissä.
Luultavasti tämän Sorkkosen on annettu ymmärtää, että jos paperipinoja ei kerkeä työaikanansa plaaraamaan, niin niitä sopii kyllä ottaa nippu kainaloon tai salkkuun ja kotona betonikopperossa sitten jatkaa sitä hommaa.
Työt on hoidettava oli miten oli, uusia on oven taka tupellaan tulossa, jos homma ei lutviinnu.
Sittemmin asian hoksattuaan on ehken hakeutunut työterveyshuollon piiriin ja aikansa valiteltuaan saanut sairaslomalapun hyppysiinsä ja lähtenyt lepuuttamaan hermojaan tänne Onnenmaahan ilman isompaa kohkaamista, suurempia rettelöitä.
Ei tämä Sorkkonen ole mahtanut mitään kohtausta järjestää lähtiessään, Kovin säyseältä vakuttaa, ei nykiviä liikkeitä.
Sen verran kun on vielä maksamatonta asuntolainaa, että pakoon ei aikuisten oikeasti pääse tämä otus, lieka on ja pysyy vielä liki kymmenen vuotta kaulassa.
Jos se nyt edes onkaan joku Hannu Ilmari Sorkkonen. Mene ja tiedä.
Saattaahan se olla ihan joku muu. Välikauden turisti, jolla jostakin kumman syystä lomat ovat roiskuneet pitkin vuotta, sinne tänne. On sitten vain singelinä lähtenyt rauhallisempiin maisemiin tuijottelemaan jänkien yli vaarojen kallaita.
Mikäpä siinä on kunnollisissa ulkorensseleissä maalimaan tuijotella. Kevyt ahava viiltelee poskipäitä saaden ne rusottamaan terveen oloisesti. Mikäpä siinä - on kuulema terveellistäkin.
Vain saattaa se olla tuo seisoskelija, pahkeinen vieköön joku paikallinenkin. Ei se perhana mikään ihme ole, tähän aikaan vuodesta kun on parhaimmilleen joutilasta aikaa vaikka hihtohommiin, jos vain kehtuuta riittää.
No nyt se kohentautuu, kääntää sukset vinkkeliin ja lähtee tännepäin lykkimään. Pian pääsee taitteen yli ja siitäkö se sitten laskee tuohon lompolon jäälle vai miten tuo meinannee.
No Cáscheragga! Tunnenhan minä tämän - Pierahan siinä ite ja noinko se on vielä hyväkuntonen, vaikka ikää on jo herran ties kuinka paljon.
Täytyy tässä lähteä laittamaan piisin alle tulta ja pannun kylki sen nuoltavaksi. Kyllä se tänne tulee. Saamma jaakata kaikki kuulumiset läpikotaisin. Taidan kaivaa pullon palowiinaa kielenliukastukseksi. Jääköön yöksi laverille jos väsähtää.
Obladii obladaa.
Vaaran päällä seista johottaa hahmo, porkat kainalossa nojaa ja katselee tasaiseen, päätään verkkaan liikutellen puolelta toiselle. Näyttää enemmän miehenpuolelta jos joku kysyisi kumpi se on. Että ukkoko vaiko akka?
Mutta mitä sillä on väliä - on kun on, mikä lie kulkija, niitä riittää - hiljaisuuden hakijoita. Ja tasapainon - sen hetkiseen elämäntilanteeseen.
Saattaa tuo olla kaukaakin, jostain etelän Kurjuudenlaaksosta. Tänne pakoon tullut. Itseään tai urbaania ympäristöään.
Jo vain se killa saattaa olla joku paikallinen könsikäskin joka on lähtenyt katselemaan riekon elämän tilannetta tahi vaikka muuten.
Jos se olisi joku etelän vares, joku Hannu Ilmari Sorkkonen vaikka, niin sen saattasi hyvinkin uskoa vittuuntuneen pomoonsa ja työmaahansa jossa on pirullinen hiostus koko ajan käynnissä.
Luultavasti tämän Sorkkosen on annettu ymmärtää, että jos paperipinoja ei kerkeä työaikanansa plaaraamaan, niin niitä sopii kyllä ottaa nippu kainaloon tai salkkuun ja kotona betonikopperossa sitten jatkaa sitä hommaa.
Työt on hoidettava oli miten oli, uusia on oven taka tupellaan tulossa, jos homma ei lutviinnu.
Sittemmin asian hoksattuaan on ehken hakeutunut työterveyshuollon piiriin ja aikansa valiteltuaan saanut sairaslomalapun hyppysiinsä ja lähtenyt lepuuttamaan hermojaan tänne Onnenmaahan ilman isompaa kohkaamista, suurempia rettelöitä.
Ei tämä Sorkkonen ole mahtanut mitään kohtausta järjestää lähtiessään, Kovin säyseältä vakuttaa, ei nykiviä liikkeitä.
Sen verran kun on vielä maksamatonta asuntolainaa, että pakoon ei aikuisten oikeasti pääse tämä otus, lieka on ja pysyy vielä liki kymmenen vuotta kaulassa.
Jos se nyt edes onkaan joku Hannu Ilmari Sorkkonen. Mene ja tiedä.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Saattaahan se olla ihan joku muu. Välikauden turisti, jolla jostakin kumman syystä lomat ovat roiskuneet pitkin vuotta, sinne tänne. On sitten vain singelinä lähtenyt rauhallisempiin maisemiin tuijottelemaan jänkien yli vaarojen kallaita.
Mikäpä siinä on kunnollisissa ulkorensseleissä maalimaan tuijotella. Kevyt ahava viiltelee poskipäitä saaden ne rusottamaan terveen oloisesti. Mikäpä siinä - on kuulema terveellistäkin.
Vain saattaa se olla tuo seisoskelija, pahkeinen vieköön joku paikallinenkin. Ei se perhana mikään ihme ole, tähän aikaan vuodesta kun on parhaimmilleen joutilasta aikaa vaikka hihtohommiin, jos vain kehtuuta riittää.
No nyt se kohentautuu, kääntää sukset vinkkeliin ja lähtee tännepäin lykkimään. Pian pääsee taitteen yli ja siitäkö se sitten laskee tuohon lompolon jäälle vai miten tuo meinannee.
No Cáscheragga! Tunnenhan minä tämän - Pierahan siinä ite ja noinko se on vielä hyväkuntonen, vaikka ikää on jo herran ties kuinka paljon.
Täytyy tässä lähteä laittamaan piisin alle tulta ja pannun kylki sen nuoltavaksi. Kyllä se tänne tulee. Saamma jaakata kaikki kuulumiset läpikotaisin. Taidan kaivaa pullon palowiinaa kielenliukastukseksi. Jääköön yöksi laverille jos väsähtää.
Obladii obladaa.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Vai ei ollutkaan Hannu Ilmari Sorkkonen, vaan ihan oli Piera, tämä ilo on pakko jakaa ja taidan lähteä kaapille minäkin, myötätunnosta ja ilon alusta.
VastaaPoistaHuhdille:
VastaaPoistaAi palowiinallekko?
Herra Hannu Ilmari Sorkkosia siunatkoon Onnenmaan kuu, vinka ja vitikeli.
VastaaPoistaKiusaamon kaaoksesta kun lentää putkella Tyristihelvetin sekasortoon ja melskeeseen, siinä sielu lepää ja kääntyy nurin kuin nettipokerin pelaajan tasku, jo vain.
Väärti-rukka, ko ne lannanriuvut uskovat että Saamenmaa on soma leikkikalu.
OK'lle:
VastaaPoista* Siunatkoon Sorkkosia & Co.
* Sielu kääntyy nurin kuin peninkarvarukkanen
* Usko on tuplaten wäkevämpi kuin kokema. Sillä maailmaa eletään.