keskiviikko 18. marraskuuta 2009

KAATUVA MARRAS


KAATUVA MARRAS

Väistyvät toviksi pilvet,
käy rusoksi taivaanranta
ja sinisen mereksi kansikin muuttuu.

Ristiriitaisen syksyn nääntyneet katseet vääntyvät,
kääntyvät rujoina tulevaisuuteen.

Häivähtää rinnassa ripaus lupausta - toivosta valosta;
särkyneiden toiveiden kujalla,
linnunradan suurella kaarella,
Ultima Thulen saarella.

Seestyvät haaveet, väistyvät aaveet,
mielen niin herkäksi saaneet,
vaik' odottaa edessä pitkä hämärä;
kaamoksen sumea siimes.
Syliinsä kietova,
poveensa sulkeva,
ajun lävitse kulkeva.
pohjoisen laaja pimeä;
tähtinen yö.

Joka toiselle vuodelle yltää
ja sitten vasta hylkää
kun niska on talvelta taitettu
ja pihat...
valolle valmiiksi laitettu.

Oh-show-tah hoi-ne


6 kommenttia:

  1. Runo tuntuu valoisalta, vaikka kaamos tunturien takaa hiipii.
    "Seestyvät haaveet,/ väistyvät aaveet,..."
    Siinä se!

    VastaaPoista
  2. Jännä poljento, kuulosti, ainakin mun omassa mielessä, ihan joltain kaamosräpiltä.

    VastaaPoista
  3. Kaamosruno, se on parasta lukea silmät kiinni, niin pääsee oikeaan tunnelmaan :)

    VastaaPoista
  4. Uunalle:
    Niin on, ei kannata jäädä tuleen makaamaan.

    Oopeelle:
    Jo vain se saattaaki olla sitä, kehveli viekhön.

    Isopeikolle:
    Minä laittaisin vielä pipan nurinperin varmuuden vuoksi.

    VastaaPoista
  5. Kaamos on kaunis koska pimeääkin on joskus ikävä!
    Sitäpaitsi tuo linunradan suuri kaari on silloin lähempänä, taivas pyörii pohjannaulan ympäri ja raksuttaa aikaa.

    VastaaPoista
  6. Uuvanalle:
    Kaamoksen valo on minusta kaunis.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi