keskiviikko 11. marraskuuta 2009

MUSTAN TALVEN AiKA


MUSTAN TALVEN AiKA

Kuun wiimeiset rippeet lojuvat joutilaina,
hujan hajan mustalla jäällä.
Kaikki on niin kuin pitääkin,
uusi kuu kyllä valmistuu puolen kuun maissa.
se ei petä, nouhätä.
Sää vain vaihtelee,
ihmiset ovat levottomia.

On harvinainen mustan talven aika,
vihreä on kadonnut muista kuin joistakin puista,
korsien sakea wiidakko tuhisee pienestäkin tuulesta.

On kuin olisi varpaillaan koko hereä luonto,
kernaana odottamassa pilvien purkavan kuormansa,
kippaavan valkoisen untuvalastinsa pulleista povistaan.
Varistaen tanssivan pyryn kieppuvina hitusina maankamaraan.
Herkkä, odottava tuokio.

Otollinen on palturille aika nyt,
kerrassaan oiwallinen hetki pukea päähänsä huivi,
ylleen tumma pitkähelmainen kauhtana
ja alkaa höpisemään pötyä joutavasta.

Nyt juuri kun suuri osa lajitovereista pohtii
huulipyöreänä talven roolia yhteistyökumppanina
ilman lumen hiventäkään.

Tyhjää - hölynpölyä!
Kun huominen tulee, talvi tulee, lumi pöllyää.
Kiristelemme hampaita täysin normaalisti.

Oh-show-tah hoi-ne


2 kommenttia:

  1. Kiva kun puit päällesi kauhtanan ja höpisit muutaman säkeen.
    Mustaa ja salaperäistä on, silti jotenkin kiehtovaa. Odotan silti sitä untuvalastia tännekin :-)

    VastaaPoista
  2. Uunalle:
    No meillä sitä tuli niin kuin jo povasin, ehken 10 centtiä.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi