sunnuntai 15. marraskuuta 2009

JOS VAiN ViiTSii KATSOA


JOS VAiN ViiTSii KATSOA

Niin monta maailmaa kuin on ihmistä.
Sieltä taaimpien, laajimpien maailmojen takaa
pilkistää vielä yksi.
Minun maailmani.
Tasapainoinen - hiljaisuutta, kiireettömyyttä
sisältävä onnen ja kulttuurin kehto.

Kyllä se näkyy.
Jos vain viitsii katsoa.
Ei teerikään lennä pataan pyytämättä,
kyllä sen eteen on viitsittävä nähdä vaivaa,
tehtävä töitä.

Se on suurenmoinen paikka,
semmoinen elämysten satumaa,
se on jotenkin semmonen seutu että,
ei sinne ole puhelinta.

Eikä suoraa, ei kieroa tietäkään,
mutta silloin kun se tulee päähänpinttymäksi;
se on parasta vaan mennä.
Ettei jää nuolemaan näppejään

Siinä maailmassa on sellainen takuu että,
jos ei ole oikeassa maailmassa sen kyllä huomaa.
Sieltä älyää lähteä tyhmempikin pois.
Ei tarvitse jäädä tuleen makaamaan.

Oh-show-tah hoi-ne


6 kommenttia:

  1. Tässä kiiren ja hälyn keskellä täytyisi jokaisella olla tuollainen paikka, mutta kuinka moni haluaa nähdä vaivaa sen löytääkseen. Pieniä kurkistuksia siihen maailmaan moni tekee, mutta jäädäkseen pitemmäksi aikaa... ollaan varmaan niin tyhmiä, että, kipinkapin kintut alle ja menoksi.
    Sanoisin, että onnenpoika/tyttö, joka sen löytää ja siellä viihtyy, kaipaamatta suuremmin muita maailmoja.

    VastaaPoista
  2. Tulin uudeksi lukijaksesi, sain hienon sijoituksenkin: Kuudeskymmenes! Kirjoituksesi ovat persoonallisia ja vievät mukanaan. Olet aito.

    VastaaPoista
  3. Tirlittanille:
    Niin on. Aika moni haaveilee päätyvänsä sinne, vain harvan käy lylly.

    Pehmyt piirrolle:
    * Uhrauksia pitää tehdä, kaikkea ei saa ilmaiseksi.
    * Moni lupuopuu ensimmäiseen vastoinkäymiseen ja perääntyy, varsinkin jos on heittää peliin joku syntipukki.
    * Onnenpoika tai -tyttö, niinpä niin...

    Tuulalle:
    Kiitän ja sijoitus mitä mainioin. Helpointa on olla vain oma itsensä.

    VastaaPoista
  4. Kyllä siellä taaimpien maailmojen takana on kaksi maailmaa, minun on se pieni siellä sivulla. Olet varmaan ihmetellyt sitä utuista kalliota. Sen sisällä on minun suuri maailmani, aivan omani, lämmin mutta karu, avara mutta kotoinen. Siellä viihdyn ja sinne pakenen usein pitkiksi ajoiksi. En kaipaa sinne ketään muuta.
    Yksi jännä juttu on, että sanoilla ei sinne pääse, mutta heti kun saan kynän tai siveltimen käteeni, niin ovi aukeaa. Joskun jokin värikin toimii tai toisen hieno kuva muistuttaa ja silloin lähden taas.
    Onnellisiä hetkiä omassa maailmassasi :-)

    VastaaPoista
  5. Uunalle:
    Uskotaan-uskotaan, luulen että vieläkin useammalla on. Kun vain tunnistaa.
    Toivotan samaa sulle omaan maailmaasi.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi