ELÄMÄ

ELÄMÄ

Ja elämä on. Päivästä päivään. Merkillistä. Uusi ihmettelyn aihe. Joillekin hyvin suuri ihme josta on puhuttava, kerrottava, päiviteltävä säännöllisesti. Useimmat tietävät että ilman elämää ei tulla toimeen, olo käy melkoisen huteroksi ilman eloa, suorastaan kalseaksi. Kuka sellaisessa viihtyy - välitilassa? Iniminen tahtoo etupäässä hyvin ilmastoituihin, mukavan vilvoittaviin paikkoihin kuten paratiiseihin tai muihin kivoihin loppusijoituskohteisiin joita nyt on ollut viime vuosikymmeninä aivan kiitettävän runsaasti tarjolla.

On myös muuan tietyntapainen joukkio houkkia, jotka jo eläessään ovat niin löylynlyömiä, että päättäväisesti he ponnistelevat koko elämänsä päästäkseen sitten viime peleissä lämpimän puolelle, esimerkiksi Manalan saunaosastolle.

Noooooooo, pääsevät jos pääsevät, löylynlyöntihinku ja- halu on kyllä varmasti anhiton, mutta eipä ole yksikään palannut tästäkään joukosta kehuskelemaan oiwallisia löylyjään.

Eikähän ole paratiisin puoleltakaan tyhjää melua pidetty, lienee kysymys primäärisesti saavutettujen etujen säilyttämisestä ja silloinhan ei - siinä tapauksessa, ymmärrettävästi - passaakkaan eeskahtaalle lelettää iloista ja nautinnoista jotka siellä vallitsevat. Sinnehän olisi pian ryntäämässä joka sorkka, jokainen kynnelle kykenevä. Köyhätkin, etten sanosi - ynnä muu rupusakki. Eduthan olisi - Hiisi vieköön, jakosessa alta aikayksikön. Pian.

Mikä paratiisi se muka sellainen on jossa pitää seitsemän neitsyensä kera alkaa jotain kimppakivaa harrastelemaan jonkun tuhero-ministerin kanssa joka on poliittisin perustein saanut taivaspaikan suurmiehenä.

Noh! Nuo edellä mainitut kisatkoon omin nokkinensa paikoista jossakin. Ei kannata tuon kummenpaa meteliä asiasta pitää tai nostaa. Tämä on nyt tässä.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

On olemassa vielä kolmas ryhmä, omantiensä kulkijat, individualistit - virtuoosit, elämäntaiteilijat, sellaiset joihin moni ehken haluaisi samaistua, mutta jotenkin se vaan sellainen elämä ottaisi niin kovin luonnolle, ettei ehkä sittenkään parane kovin perusteellisesti alkaa apinoimaan, mitä nyt jos korkeintaan pikkupäissään, yltiöpäisenä tai muuten hulluna ollessaan hieman hupsutteleekin.

Joskus kun tulee tilaisuus seurata näiden nais- tai mieshemmojen edesottamuksia, tilanne on monta kertaa hämmentävä. Ei oikein tahdo havaita mitään säännöllistä logiikkaa tähän elämäntapaan liittyen. Elämä on vain yhtä haastetta, vaihtoehtoja joista pitää osata poimia oikea valinta. Tai väärä.

Vaikuttaa kuin ainoa rutiini on se ettei ole rutiinia. Elämässä keikutaan vaistojen varassa. Kieltämättä joskus oikeinkin mainioin, suorastaan erinomaisin tuloksin joskin takaiskuiltakaan ei voida aina välttyä koska ennustaminen, etenkin tulevaisuuden ja myös toisten inimisten käyttäytymisen on niin pirun vaikeaa ellei mahdotonta.

Usein silkka onnenkantamoinen on se tekijä joka jaksaa pitää elinvoimaisen wimman käynnissä siinä missä paratiisiin suunnistavat joutuvat matkallaan monenmoiseen kiirastuleen ja saattavat joskus sortua vielä loppumetreillä, samoin Manalan löylyyn kiiruhtavat pelaavat koko ajan riskillä jäädä kiikkiin ja tiilenpäitä lukemaan. Joskus toki ei.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Sain jo joskus taannoin, taisi olla heti Välirauhan jälkeen, individualistien sisäpiiritietoa tavasta jolla haasteiden yli kiivetään.

Mukana on aina oltava pieni taiteltu nahkakäärö tai pussi joka avautuu noin nessuliinan kokoiseksi. Sisällä on 3 kiveä tai muuta symbolista esinettä. Kivet väriltään punainen, vihreä ja musta.

Homma toimii näin:
Kun tenkapå tulee eteen ja päätöstä tai ratkaisua kaivataan, jaotellaan asia kahtia hyväksi ja huonoksi näkökulmaksi jotta voidaan laatia kysymys. Sitä ennen mietitään myös kumpi puoli asiasta vaikuttaa vaiston varaisesti ikään kuin paremmalta.
Tuttu tilanne siis niin monelle, niin monelle.

Kysymys laaditaan tähän formiin:
Valitsenko A:n? (se joka tuntui luontevalta) Sitten avataan pussi tai laskos, otetaan kivet ja varistetaan ne nahalle, pöydälle tai maahan.
* Jos punainen (EI) on likempänä mustaa, A EI kelpaa.
* Jos vihreä (KYLLÄ) on likempänä mustaa, vaistoon kannattaa luottaa
ja valita A-vaihtoehto.

Huomautan tässä ja nyt että tämä ei ole taikaa, magiaa eikä muutakaan hölynpölyä, eikä myöskään tutkittua tiedettä. Tämä on vain ELÄMÄÄ, sattumaa joka seuraa toista sattumaa sattuma sattuman perään katkeamattomana ilmiönä.

Joku käyttää ilmaisua kohtalo, joka sitten aika helposti personoituu joksikin korkeammaksi voimaksi, olennoksi ja sitä kautta joudutaan helposti tekemiseen jumalien ja Belsebuubien & kumppanien kanssa. Jotenkin minusta tuntuu, että asiaa kannattaisi pohtia perusteellisesti vaikkapa laatuajan temppelissä tai kuten muinoin sanottiin: huussissa.

Elämä on.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä ELÄMÄ ON-juttu individualismista kiinnostuneille!
........
Näin lentäviä häkkejä. Niihin oli vangittu kotkia.