lauantai 25. huhtikuuta 2009

HiiTEEN SiiTÄ


HiiTEEN SiiTÄ

Ensimmäinen pälvestä niemennokaksi paljastunut
etelänpuoleinen mella aamunkoissa hankikannolla,
joukaisista nimensä saaneen järven rannassa.

Hyljätty, asumaton ketunkolo.
Haisut, löyhkät ja lemut hälvenneet talveen,
mutta kuovittu santa ilmaisee asukin elon.

Huomenessa on oltava liikkeellä riitteellä,
warhan - heti suden hetken jälkeen,
jos meinaa jotain kuulla ja nähdä;
kenties repolaisen, jäneksen, joukaisen
tahi mustikkamaalta harhautuneen rastaan
joka laulaa kultaista kehrää vastaan.

Muutama hatara silmäys ympärille, kuivia oksia, risuja,
kirsin irrottamaa tuohta koivunrungosta.
Siinä kaikki, taskusta tarvitsi kaivaa vain sytytin
Tuli tuli heti.

Laukusta nokinen kana ja pöönäpussi,
kantapäällä riite rikki, sulavettä pannuun
ja tulen kitaan ahmittavaksi.

Savunhaju leijuu ja kutittaa nokkaa.
Joukainen kaartaa tulipaikan yli,
päräyttää närkästyneenä trumpettiaan:
Tänne tulitte - hiiteen siitä.

Oh-show-tah hoi-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi