KEVÄT
Kevätaamun rikkumaton, hiiskumaton rauha,
kuin morsiushuoneen hääyön hälyn tyyni tuokio.
Ajast'aikaa aika hiljaisena sujuu,
huokuu raukee, tokeentunut muisti.
Lähes joutilaana sijallansa lojuu.
Talven tunnoistansa luopuu,
omaan huomeneensa juopuu.
Sielun autereisen näkökulman täyttää wanha kuisti,
pelakuita täynnä - pitkä, haikaileva huokaus,
toissa puolla lasin,
kohta vihertyvii lehtipuita.
Koivukuja valkee, ranta vielä kalpee,
osin jäinen ahde kiertää pienen lahden.
Lokkilinnun ääneen saanee kaipuun joku muisto
jostain tuulahduksest' suven kumman,
tumman oudon houkuttavan tuoksun.
Täyttyy rinnan palkeet
kun kiirii korvaan naraus tuuliviirin yllä pihapiirin.
Tuntuu että halkeen.
Ei - ei tätä kaikkee ihan vielä,
mut' suljen silmäni,
en luopuisi kuvastani mistään hinnasta.
Kevätaamun rikkumaton, hiiskumaton rauha,
kuin morsiushuoneen hääyön hälyn tyyni tuokio.
Ajast'aikaa aika hiljaisena sujuu,
huokuu raukee, tokeentunut muisti.
Lähes joutilaana sijallansa lojuu.
Talven tunnoistansa luopuu,
omaan huomeneensa juopuu.
Sielun autereisen näkökulman täyttää wanha kuisti,
pelakuita täynnä - pitkä, haikaileva huokaus,
toissa puolla lasin,
kohta vihertyvii lehtipuita.
Koivukuja valkee, ranta vielä kalpee,
osin jäinen ahde kiertää pienen lahden.
Lokkilinnun ääneen saanee kaipuun joku muisto
jostain tuulahduksest' suven kumman,
tumman oudon houkuttavan tuoksun.
Täyttyy rinnan palkeet
kun kiirii korvaan naraus tuuliviirin yllä pihapiirin.
Tuntuu että halkeen.
Ei - ei tätä kaikkee ihan vielä,
mut' suljen silmäni,
en luopuisi kuvastani mistään hinnasta.
Oh-show-tah hoi-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi