RONTTOSAURUS

RONTTOSAURUS

Tonnien painoisia,
pienen kivitalon kokoisia järkäleitä märkään syliin,
pultereita, lohkareita - miksi niitä kukin kutsunee -,
saa itse valita.

Mutta winhasti ärisevä,
jo kellastunut Ronttosaurus niitä nostelee;
siirtelee, pyörittelee ja sovittelee,
asettelee murtajan kupeelle mereen,
sitä mukaa kun Triceratops niitä sille kiikuttaa.

Ei ne merelle mitään mahda -
ne isoimmatkaan lohkareet -,
loppupeleissä meri lyö hirvittävällä voimalla,
ikuisesti se lyö - pieksää siihen saakka
kuni kaikki tuhannen pillun päreiksi silpouu,
kaikki mikä rannassa sattuu lojumaan.

Sillä on aikaa,
miljoonia vuosia aikaa;
aivan mahdottomalta - hupsulta -,
kuulostaa ajatuskin,
että joku kestäisi sen syleilyssä loputtomiin.

Mantereetkin murenevat sen iskujen kourissa,
vähävähältä se jauhaa ne niin laheaksi sannaksi,
ettei edes varpaita kipristele kun sillä astelee.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

HiERUALLA

HiERUALLA

Merisirrit,
nuo mainiot veli- eli siskokullat ja veijarit;
hyisen rannan sirisevät piristäjät,
missä vain vähänkin sopivaa alaa einehtiä.

Ei oikeastaan päivääkään arktisessa talvessa -
näin rannan asukkina, hieruan viertä liikuskellessa -,
etteikö hirisevään partioon törmää.

Nämät yltiöpäiset hurjapäät lienevät - herra ties.
jo vuosituhansia sitten antaneet piut ynnä paut
kaiken sortin muuttolintuhöpötyksille
ja bongarilaumojen ja otostelijoiden miellyttämiselle.

Merisirriläisten suku on ainoa kurppalainen,
joka ei pyörrä suunnitelmiaan kylmän edessä,
vaan sinnikkäästi suvunjatkamisen hoidettuaan
palaa suolaveden rannoille;
ei puhettakaan mistään eteläkotkotuksista.

Kyllä tuollainen sinnikkyys ilahduttaa;
on siinä suurikokoisimmillakin epatoilla olemista,
vaikk'on karvaa ja rasvaa takkavitallinen ylläns'.

Eihän se toki elämä arktisella rannalla aina herkkua -
noilla tirisköillä -, mutta eipä se ihmiselläkään,
rikkiviisaimmalla kaikista muista viisaista.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SÄPSY

SÄPSY

Pitkästä aikaa Haavruuan valitus;
ehtoon hämärä lähestyy,
siimekset sinistyvät jo - ilmassa hysterian taikaa
ja siihen tuo kusiaiset selkäpiillä juoksemaan saava,
suruvoitonkin rimaa hipoen ylittävä
mystiseltä kuulostava voivotus ulapalta.

Sitä ihmeellisesti kyyristyy harteidensa suojaan,
kääntyy pälyilemään olkansa yli -
siitäkin huolimatta,
että äänen suunta on paikantunut vuosien saatossa;
mitä sitä nyt tuuli hieman joskus saattaa kannella
suuntaan tahi toiseen.

Sielu säpsähtää äkillisiä muita rannan ripsahduksia;
lokkikollektiivin torikokousta,
jopa korppirouvan narahdusta puolisolleen
joka pala koljanraatoa nokassaan
vaatii vastineeksi ehtooseksiä tai muuten...

Ja sitten koko keho huojentuu,
palaa takaisin preesenssiin
kun huomaa ajan merkkien olevan ihan kohillaan.

Vielä muutama ihaileva vilkaisu vuoren päällä
punastelevaan ujoon pilvenhattaraan
ja sitten jo käsi hamuaa uksen kahvaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

UUSi ELÄMÄ

UUSi ELÄMÄ

Useampienkin jäätiköiden reunat valavat,
vesi tihkuu kinosten ja palteiden syövereistä,
lumen uumenista,
kihoaa esittelemään itseään auringolle;
lämpenee sen verran
että kykenee tekemään uraa.

Jääputoukset komistuvat,
pullistuvat päivänvalossa kiilteleviksi tiineiksi,
muhkean pönäköiksi somistuksiksi niille
jotka niitä kehtaavat havainnoida.

Eroja on,
värit vaihtelevat maapohjan tai vesilähteen mukaan,
aina ruosteen ruskeista lasisen läpinäkyviin
sekä tietysti kaikkeen kuviteltavissa olevaan
siltä ja väliltä.

Niiden häikäisevissä pinnoissa tuoksuu jo uusi elämä;
ken sen sattuu siitä kulkeissa aistimaan...

Ja vaikka taivaat näkevät väkevät kevään merkit,
tämä asia, tämä asia;
tämä on huomioitava samalla vastuullisuudella
kuin itseään kunnioittava toimii siementä laskiessaan,
ottaessaan vastaanottajan lanteista ankarasti kiinni
yhdeksi lihaksi muuttuen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

ALAMÄKi

ALAMÄKi

Tirskunnasta ei tule loppua,
tässä jo muutaman huomenen verran joutunut
joka kerta ulos astuessaan tarkistamaan
sotisopansa ja onkotukkahyvin.

Sellaisella innolla otetaan räystäällä -
täällä meidän perällä ainakin -
kevättä vastaan.

Ei oikein tahdo sekaan kunnolla mahtua,
kylkimyyryä täytyy koettaa itsensä sekaan sovittaa
ja sittenkin olla kuin ei olisikaan.

Hyvältä se kuitenkin tuntuu - piristävä vaikutus,
kuin tuhdilla palowiinaryypillä tunturin laella
ja sitten rohkaistuna myötälettä alas
suuntaa vaihdellen,
alamaan kutsumusta säädellen.

Tietty se olisi vielä hauskempaa,
jos viitsisi vastamäen päälle laskimet hilata
ja sitten survaista porkilla muutama työntöapua.

Mikäpä olisi keväthangilla maukkaampaa
kuin laskettaa hurmassa tuulen vinkuessa,
tukan hulmutessa aivan valtoimenaan silmillä ikuista,
koskaan loppumatonta alamäkeä?

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

JANO

JANO

Oli tässä nyt vaikka minä tahi muuna,
niin kyllä rannan avaruuden valo muuttuu upeaksi;
saa pöyristymään nöyräksi pilkuksi äärettömän liki.

Jäämeren sietämätön autius,
sen syöverien elämän mystinen,
enimmille paljastumaton salaisuus.

Se on elinikäinen loppuelämän kiinnostuksen kohde,
sielua näkymättömin köysin kiristävä kuristus,
uteliaisuuden himo joka polttelee alati,
joka loikkaa kevyesti -
ikää kuin villihevoiseksi muuttunut runoratsu -
toiseen kiinnostukseen oitis
kun edellisestä on saanut raapustettua
tyydyttävän määrän tiedonmurusia.

Loppumaton jano,
tunne jota tuo suunnaton vesimassa ei helpota,
ei vaikka humeettiinsa takoisi joka aamu herätessä
oman pienuutensa merkityksen uudelleen ja uudelleen.

Ei se hellitä,
ensimmäiseksi virottuaan on kuunneltava elääkö meri,
sitten ponnistettava akkunaan tarkistamaan kuulo
ja vasta sitten suudeltava uinuvia;
ennen laskeutumistaan eineelle ja huomenkohveelle.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

VESiTULiVUORET

VESiTULiVUORET

Mikä monien monien feromonien tulva;
varhaista kevättä pukkaa -
liianko varhaista, parhaista parhainta -,
sen näkee vasta jälkikäteen,
kuten ne wiisaat
joiden silmä sijaitsee hassussa paikassa.

Räystäät ovat menneet ihan sekaisin,
valuttavat tippoja sellaisella wimmalla,
että seinän nietos on täynnäns' kulppoja,
vierivieressä somassa rivissä törröttävät
nämät somat jäätyneet vesitulivuoret.

Hyönteisetkin ovat härillään,
eilennä muudan takajalkaan haavoittunut valaskala;
no eikös vaan se peijooni kavunnut kutemaan
tuohon meidän silmien eteen,
tuohon lahden suun karille.

Siinä kuti päivän karimetsojen seassa,
ei piitannut kintaallakaan troolareille
jotka puksuttelivat eeskahtaalle koko päivän,
osa nuottia vetäen,
osalla rytmi ihan kohdallaan.

Vaan hylkeeksipä tuo sitten illemmalla paljastui;
oli liian vähäpätö valaskalaksi lintukirjan mukaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KOHTAUS

KOHTAUS

Tämä oli nähtävä,
oli tuleman - se oli tiedossa,
kohtaus kultaisella kehrällä jällin kera -,
muttei tarkkaa arviota;
sitä nääs ei enää ihan joka otokseen kehtaa
alkaa tähtitiedettä sorvaamaan.

Vaan tulipa tuo kuiten ja on mukavan näköinen,
ettenkö sanoisi jopa soman - tuossa asennossa;
ripaus wanhaa aikaa ja kulttuuria,
kipene riittiä vaikka kuoleman tuoksu puuttuukin.

Sitä ihaillessa näkee siinä näkymättöminä
nyt roikkuvien turskien muuttuvan
mielenkuvissa näkyviksi;
apposen ammolleen jäykistyneitä suita
haukkomassa viimeisiä henkäyksiä Äiti merestä.

Äänimaailma yhtyy tunnelmaan,
jostain Vaigatsin suunnalta vyöryy maininkijono,
katkeamattomana tulvana se ryöpyttää murtajaa.

Lokkilintukatras pyrähtää kaijalta kirkuen,
hajoaa joka taholle
kun vuorelta liitää niiden ylle ruskea surma.

Aurinko nousee niin kuin vain se osaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

Ei PÄiVÄÄKÄÄN

Ei PÄiVÄÄKÄÄN

Olen wanha valkoinen mies,
rapistuvasta näöstäni huolimatta näyttää
hereähkö esteettinen havainnointikykyni yhä toimivan;
kulmakarvani kohoavat helposti lieriä hinkkaamaan
ulkoilevien piukkojen trikookuosien toimesta.

Samoin käy kyllä silloinkin
kun luonto järjestää tiatteriesityksen sitä tehen;
toki tarkoituksenaan ei liene ketään hämmästyttää,
vaan vain toteuttaa sitä oman moninaisuutensa
yksilöllisen upeaa satunnaista sattumaa.

Kaiken kaikkiaan sitä joutuu monasti
ulkona luonnossa liikkuessaan vaan hymyilemään,
tirskahtelemaan pahakurisen penikan lailla
havaintokyvyn yllättäissä housut kintussa;
joskus jopa aivan sananmukaisesti.

Se on elinvoimaa,
eliksiiriä jolla ladataan sielua,
williinnytetään mielikuvitus haihattelemaan;
antamaan piut ja paut kaikelle totiselle hössötykselle.

Arktisen hysterian saama ote tuntuu yötä päivää -
niskasta aina pers'haaruihin saakka
ja hyvältä tuntuukin;
päivääkään en vaihtaisi pois.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KEVÄÄN KÄÄNTÖPiiRi

KEVÄÄN KÄÄNTÖPiiRi

Tuhti lounas puhaltanut itsensä puhki,
puhti on pois;
talven kynnet murskattu - ainakin toistaiseksi,
karstanteen päällä kimaltelevat helmiäisinä tähteet.

Voihan se vielä tästä nousta,
innostua riivatussa hullun kiimassaan,
järjestellä julmankin huhtikuun äkeyksissään
tai kehitellä jonkin muun jolla raa'asti yllättää;
arvaamaton kun on,
eikä minkään ennusteen sisällä tahdo viihtyä.

Mutta katsellaan sitten ajallaan,
nyt suolavesi paennut niin loitolle,
että sen ääntä ei enää kuule;
siellä etäälläkin asettuu tyveneksi.

Tuuli hymyillee lenseästi - vaikutusta ei tunne,
hiljaisuus on silmiin pistävä,
vaikka jo puolisen aika;
eipä mistään päin vielä osaa puhaltaa.

Kevään kääntöpiiri;
olkoon tämä Arktisen hysterian merkkitapaus,
pyhitän lempeän tuokion Naialle,
vapautan sieluni nauttimaan
ja vavahtelen hereästi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

TURPAHÖYLÄ

TURPAHÖYLÄ

Haavi auki;
kintaat tipahti vilahtain kahta puolla polanteelle
ennen kuin suu kerkesi kunnolla kissiä sanoa.

Täkäläisen fermerin mustankirjava oinas -
mustin sielultaan - ryöttäsyntisin kaikista -,
kopsuttelee vastaan turpahöylä suussa - aamolli,
tapaillen kiperää Ievan polkkaa.

Pudonnut Igvarilta vehje pers'taskusta lampolaan,
tämä rietas löytänyt - ominut,
napannut nyppyhuuliensa väliin.

Hyvänä ihmisenä - etenkin elukoiden suhteen,
sitä osaa kuvitella sielunsa silmin
kuinka riemastuttavan onnen tunteen saanut
kun on ensimmäinen nuotti julki pärähtänyt;
täytynyt olla siinä jotain mystistä sinistä,
sen verta muikealla virne tuolla syntisellä.

Väistämättä tuo otus oitis nostaa esiin takauman
jostain taannoisesta kesäyön unelmasta Ekkerøyssä;
uuhien kiimasta sokeina uhitteleva oinaskatras;
johtava yksisilmäinen musta kuningas kyyristyneenä.

Kai valmiina harrastamaan yllätysseksiä uuhen
tahi kuvaajan kera.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

ANADiGi

ANADiGi

Lumet tulevat tuulen myötä,
poistuvat samalla kyydillä;
tämän talven valkokatteesta jäljellä rippeet
läikikkään kotitunturin kupeessa,
lunta enää lommoissa - kummut puhki tummina.

Satunnainen huntu toisinaan tasoittaa näkyä;
sarastuksen voimistuessa punerva haihtuu
ja tilalle asettautuu merellinen kuulaus,
toki vasta keltaisen vaiheen kautta.

Värinäytelmät ovat kyllä loistavia,
suorastaan käsittämättömän upeita;
ja valmiina kuvattaviksi,
toki niinhän net lienevät olleet jo vuosituhansia.

Sielua kismittää hyvinkin kovin
kun päättämättä on yhä että analogiallako -
vaiko digitaalina alan väsätä otossuunnitelmaa;
siitä nääs ei tunnu tulevan tolkkua kuni tokenen.

Kummassakin järjestelmässä on tällä erää
elettävään elämään nähden liian paljon jossia.

Ehkä toistaiseksi vain tyydyttävä
hurmaantuneen sielun maalaamiin
sanallisiin otoksiin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

MUSTA RASiA

MUSTA RASiA

Myötämäessä tulee vastaan miesolettama,
iän kovettama vöyrin oloinen poloinen;
nöyrä silti luonnon eessä kuten pitää,
muuten täällä ei nää mitään.

Kamuaa sellaisin elkein;
kuulen tuulen läpi käheän ähinän ja rähisevän ärjyn,
melkein päälle käyvän luulen.

Mut' ei hätää - ei mitään mätää,
se toista koipeaan toisen perässä vetää
ja sinnillä vastaseen puskee,
kiroja lukien - kepillä tukien.

Rensselit rellulla yllä kalliimmasta päästä;
se näkyy jo kauas,
tuoksuu parhaalta mitä rahalla saa,
mutta mitäpä sitä siitä,
jos kerran hevoisella pääsee.

Kohtauksessa vain kaksi sanaa,
toivotan hyvää jamaa,
näkyä samaa kuin itsellä mäen päällä tällä säällä.

Upea tuhahdus ja onea urahdus;
arvioiva katse hakee jotain kaukaista asiaa,
palaa kouran mustaan rasiaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

TYYNTÄ JA MYRKKYÄ

TYYNTÄ JA MYRKKYÄ

Suolavesi lilluu ihan ilman pilkollaan,
ei mitään hätää tai syytä hytkyä;
somimoilleen olisi olla aloillaan - ihmisiksi -
kuten tavataan sanoa levottomille.

Tuulta on juuri sen verran nimeksi
jotta viiri kykenee huokailemaan roikkuessaan;
toisaalta kyllä laiskansutjakat eleet eivät innosta,
puhti kaikkeen joutavaan häsyämiseen on pois.
Se on myrkkyä.

Hät'hätää viitsii katsella tyvenevälle ulapalle,
tosin värikonsertista saa ladattua hieman intoa;
aava erottuu hyvin - horisontti,
samoin merisavun kynsistä vapautuneet tunturit,
jopa Kalastajasaarennon ohut kohoumaketju.

Noilla mennään tämä jysähtänyt pysäys;
ei taida kovin pitkään tätä onnea piisata -
että tuulta joutuu katselemaan
maailman kaikista ilmansuunnista,
kyllä se pian jostain alun saa
ja hönkii seuraavan viikon tahi pari.

Länsimainen säätiedemies tuntee lukemattomia
hyviä tuulia jotka ovatkin loppupeleissä pahoja
kun toimivatkin vastoin niille määrättyjä suuntia.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

NAURiSMAAN AiDAT

NAURiSMAAN AiDAT

Tohisee lupaavasti - vain vislaus puuttuu,
idän pikajuna Putinovits saapuu laituriin kaksi,
seuraavat pari vaunua laituriin kolme
ja viimeinen - ensiluokan vaunu varmaan -,
suoraan aseman sisään.

Matkustajia pyydetään irrottamaan laskuvarjot
sekä siirtymään jalkapatikassa pylväistä
ynnä semafooreista tai vastaavista alas.

Miten se onkaan juuri kuluneena talvena
osannut osautua puuskuttamaan kaakosta kovin,
onpa itäkin harrastanut samaa;
tässä on jotain niin outoa että se mietityttää.

Ne iänwanhat vallan tuulet - Luotto-luode
sekä Louhi pohjoisesta koillisesta;
kovin on vähäiset omakohtaiset havainnot,
josko aivan maistiaiset vain,
eikä niitä lempoja ole juuri kirjattu tilastoonkaan.

Naurismaanlumiaidat töröttävät joutilaina.
tappavat aikaa rintuuksissa noloina poloina jonoina;
työttömyys, tarpeettomuus, lumettomuus
saa ne pikku hiljaa ränsistymään.

Ehkä uskoa toisi Pohjan akan ätäkkä lumimyrsky.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

YLiKYPSÄ

YLiKYPSÄ

Rikkoontunut appelsiini lojuu jäisellä bulevardilla,
heitteille jätetty - loukkaantunut näkyy olevan,
selän puolessa vasemmassa kyljessä lommo,
josta valahtanut mätää polanteelle.

Kumarran äheltäen
ja noukin sen talteen;
hautaan sitten sulan maan aikana rantapuuksi.

Ihmisoletuksen tekeleitä,
ei ole sangen uskottavaa,
että joku muuttolinturiepuparka
olisi jaksanut sen napata kenties jostain;
ehkäpä vaikka epsanjalaisesta tarhasta
ja kiikuttaa sitä tänne saakka nokassaan
vain havaitakseen sen olevan osittain ylikypsä.

Vaan mistäpä tuon tietää,
tutkimattomat ovat €U-herrain tiet;
lähdettävä on siitä jotta kaikki on mahdollista -
mahdotonkin -,
jos ihminen on kyseessä.

Mitä luonnottomampaa luonnonvastaista,
sitä taatummin siinä on ihmisotuksen sormet pelissä.
On se jo nähty,
vaikkeikaan ihan kaikkea lopullista vielä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SUOLAA

SUOLAA

Taas voitelee,
ankara wimma ruoskii kasvojen paljasosia,
hyisen kosketuksen tuntee aina munaskuita myöten;
mistä osaakaan tuo lempojen lempo
ujuttautua sisimmänkin hyytävään?

Sielun salaisetkin sopukat se voitelee tuosta vaan,
koskettaa hurjuudessaan niin,
että huojuttaa - mielen puolikas ravistaa,
toisen koettaessa karistaa tunnetta onnistumatta.

Linnunlihoille karahtaneet ihoalueet törröttävät,
piikit jo kavahtaneet pystyyn neulamatoiksi,
jäisten kusiaislaumojen rampatessa kivikylmin jaloin
niskan ja selkäpiin väliä värisyttäen.

Pureva vinkka ei anna periksi - päinvastoin,
panee kaikkensa peliin,
hyökkää sellaisina puuskina
ettei aluasusta irtiolo onnistu;
aina jollain kulmalla jääkylmä lieve osuu säväyttäen.

Tätä jatkuu, jatkuu ja jatkuu,
aamusta iltaan soittaa samaa nuottia,
samasta suunnasta;
suolaa lapioidaan saavitolkulla merenpuoliseiniltä;
elämä senkus vaan on.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

iHMiSHiiRiÄ

iHMiSHiiRiÄ

Vaitelias hiljaisuus kattaa kokonaisuuden,
vain raivoisa -
berserkkinä riehuva suolavesi käy hullun lailla
haavoittuneen aallonmurtajan kimppuun;
lyö, räimii, ryöpsähtelee vasten,
mielipuolisella hurjuudella vastustaa
sen tielle väsättyä estettä.

Maailman mittakaavassa aivan liian vähäpädöillä
ihmishiirillä ei mitään vastaansanomista
ja miksi pitäisikään;
hyvin piisaa että kukin viitsii olla olemassa
sille suodun aikansa - sitten joutaakin pois.

Meri,
tuo toisinaan hullu ja ankara elämän äiti,
toisinaan lenseän tyyni sekä ihana,
lempeässä sylissään elämää antava ja kantava;
samassa mitassa taas ikuinen,
niin ikuinen että - sekä eteen- että taapäin.

Voi vain loitompaa ihailla sen äyskintää
kun se kaikella voimin ärjyy,
tuulen wimma apunaan ryntää kaikkea päin;
rynkyttää, ryskyttää ja pieksää,
niin että näky hurmaannuttaa
ja saa myötäelämään ryöttäsyntisen sielunkin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KOLO

KOLO

Näytelmä jatkuu,
tuivertaa,
ahava ruoskii avonahkaa - vaan kirkasta on -
puutteen korvaava osa korvataan puuttumattomalla;
vesikeli vesirinkeleillä - frouan tekemillä.

Ne nautitaan oikeaoppisesti kallion kolossa
kaasukynsitulilla kiehautetun kohven kera;
halkaistut voilla kuorrutetut
ja kyytipojiksi päälle ladotut
sekä viikatut tuoksuvaiset Metsästäjäsiivut
vievät kielen lisäksi näön -
maailma saa tulla ihan missä muodossa tahtoo,
mitä sitten.

Alhaalla laaksossa maanmatosia -
kärpäsen paskan kokoisia -,
matelemassa sinne tänne;
kyllä kelpaa puuhaa osoitella,
tuossa kelissä tuoksinaa syntyy solkenaan,
sikäli mikäli vain viitsii liikkua,
siirtää tossua toisen eteen.

Kaunistakin se on,
ihmisten häärintä askareissaan,
ainakin näin laiskamadon silmin;
lojuessaan luojansa vuorenkolossa hyvässä olossa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

LiRU

LiRU

Ennätysten ennätys,
lumesta puhtaaksi puhallettu musta kallion kieli,
sen päällä luonnon kovertumassa lampare;
auringon helotuksessa pientä uraa myöten valuu
varhaiskevään ensivesi.

Ilmiselvä,
täysin vesiselvä sula vesi;
liruu kolosesta reunan yli,
pulppuaa tulvivan vulvan tapaan,
pärskyttää mettä rosoisen pahtaan kupeella,
pisarat rei'ittävät lähitienoon lumen.

Loistava alku,
vaikka katoaa jo parin metrin päässä koko liru,
pulterin taa kasautunut kinos ahmaisee sen.

Silti edessä saattaa olla loistava menneisyys;
kenties tuo noro antoi eliksiirinsä
jollekkin niillä tienoilla viihtyvälle ruusujuurelle
joka sittempänä julistaa elämää omalla karulla
ja koruttomalla kauneudellaan.

Katsojan työksi jää laittaa muistokivi -
taikka vaikka parikin - toisensa päälle;
vinkiksi sulan maan aikana tarkistettavasta paikasta,
loppupäivä jatkuukin sitten tasaisemmissa merkeissä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.