HiERUALLA
Merisirrit,
nuo mainiot veli- eli siskokullat ja veijarit;
hyisen rannan sirisevät piristäjät,
missä vain vähänkin sopivaa alaa einehtiä.
Ei oikeastaan päivääkään arktisessa talvessa -
näin rannan asukkina, hieruan viertä liikuskellessa -,
etteikö hirisevään partioon törmää.
Nämät yltiöpäiset hurjapäät lienevät - herra ties.
jo vuosituhansia sitten antaneet piut ynnä paut
kaiken sortin muuttolintuhöpötyksille
ja bongarilaumojen ja otostelijoiden miellyttämiselle.
Merisirriläisten suku on ainoa kurppalainen,
joka ei pyörrä suunnitelmiaan kylmän edessä,
vaan sinnikkäästi suvunjatkamisen hoidettuaan
palaa suolaveden rannoille;
ei puhettakaan mistään eteläkotkotuksista.
Kyllä tuollainen sinnikkyys ilahduttaa;
on siinä suurikokoisimmillakin epatoilla olemista,
vaikk'on karvaa ja rasvaa takkavitallinen ylläns'.
Eihän se toki elämä arktisella rannalla aina herkkua -
noilla tirisköillä -, mutta eipä se ihmiselläkään,
rikkiviisaimmalla kaikista muista viisaista.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi