SiEPPOJA
Raskaita, mahavalkeita lintuja viuhtoi taivaanpiirillä,
niitä jotka vielä joku aika sitten reippailivat
liitu- tai muulla kaudella neljällä jalalla
ja varustettiin sittemmin -
jo ennen ihmisen keksimistä -
untuvaisilla aluvaatteilla.
Juuri niitä otuksia olivat,
jotka jokainen itseään kunnioittava bongari
tunnistaa siipispankon kahdeksannen kynän
yhdeksännen haivenen pituudesta niiksi
joiksi me rupusakkilaiset usein sanomma blondiineja,
taikka joulupöydässä vadilla selkäpiillään
jalat pystyssä pötköttäviä voideltuja otuksia.
No ei net olleetkaan niitä loppupeleissä;
oiskot jotain sieppoja lieneet,
kykistyivät liki suolaveden pintaa,
räpylät laskutelineinä
ja siitä suoraan sukelluksiin.
Tuulenkala tahi pari nokassa ylös sitten
ja mahottomalla haipakalla vuoriston suuntaan.
Tulipahan kuitenkin nähtyä tuokin,
vieläpä lähes ilman pitkää silmää;
niin sopivasti osasivat kohdalle sattua.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi