KULMiNAATiO

KULMiNAATiO

Luoteisen tuomat kuurot ovat sipistäneet maiseman,
tundramaailma on lähes täydellisyyttä hipovan silo;
enää ankarimmat -
muinaisten aikain toimittamat kiviryöpyt,
niiden jyrkimmät,
haastavimmat louhikot sattuvat silmään -,
näykkäävät sielua.

Autiossa ei liiku ketään eikä mitään tällä erää,
satunnainen kaarnekin haihtumassa horisontiin;
yksinäisen peurapiruriettaan jäljet
nousevat mutkin tunturiin,
tuulen niitäkin jo tasotellessa takaisin pois,
tekijää ei näy.

Muutama sininen varjo luo siimestä,
katkenneita kullanvärisiä korsia hajanaisesti,
kuin huiskittuna hujan hajan;
viiltävät jääneulaset raastaneet ne kasvupaikoiltaan
ja levitelleet pitkin vuoren kuvetta,
olisi siinä jänikselläkin työmaata noilla elämään.

Hiljaisuus täyttää kumpuilevan maaulapan ihailuun
antautuneen sielun pussinsuuta myöten,
ei ensimmäistäkään peltipailakan ulinaa.

Ylilentävän hajanaisen lokkiparven kinaa ei lasketa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.