SÄPSY
Pitkästä aikaa Haavruuan valitus;
ehtoon hämärä lähestyy,
siimekset sinistyvät jo - ilmassa hysterian taikaa
ja siihen tuo kusiaiset selkäpiillä juoksemaan saava,
suruvoitonkin rimaa hipoen ylittävä
mystiseltä kuulostava voivotus ulapalta.
Sitä ihmeellisesti kyyristyy harteidensa suojaan,
kääntyy pälyilemään olkansa yli -
siitäkin huolimatta,
että äänen suunta on paikantunut vuosien saatossa;
mitä sitä nyt tuuli hieman joskus saattaa kannella
suuntaan tahi toiseen.
Sielu säpsähtää äkillisiä muita rannan ripsahduksia;
lokkikollektiivin torikokousta,
jopa korppirouvan narahdusta puolisolleen
joka pala koljanraatoa nokassaan
vaatii vastineeksi ehtooseksiä tai muuten...
Ja sitten koko keho huojentuu,
palaa takaisin preesenssiin
kun huomaa ajan merkkien olevan ihan kohillaan.
Vielä muutama ihaileva vilkaisu vuoren päällä
punastelevaan ujoon pilvenhattaraan
ja sitten jo käsi hamuaa uksen kahvaan.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi