iHMiSEN POiKA
Mainingit tulevat,
lyöttäytyvät santaan loppunsa tyrskynä pärskien;
seuraavat toisiaan yhtä tiiviisti
kuin se kuuluisa hai sitä laivaansa.
Vetäytyvät uuteen tulemiseensa sihisten.
Osalla on hieman vaatimattomampi tehtävä,
vain lopsahtavat;
eivät isommin räiskytä.
Onsilon muodostuminen
ja sitten sen kasaan valahtaminen
saa aikaan tuon omituisen äänen,
joka kulloisestakin kohtaamiskulmasta riippuen
kiitää rannan suuntaisesti
ja herättää huomion.
Siipispankolliset jotka ovat mokomaa kuulleet
jonkun ennalta aiemmin määräämättömän ajan,
ovat tallentaneet sen geeneihinsä,
eivätkä siten lotkauta korvaansa lemmolle.
Vaan toisin on ihmisen poika;
vielä vuosien jälkeenkin tuota ilmiötä jaksaa ihastella;
kääntää aina katseensa äänen suuntaan
kuni milloin kuulimet sen havaitsevat.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi