JANO
Oli tässä nyt vaikka minä tahi muuna,
niin kyllä rannan avaruuden valo muuttuu upeaksi;
saa pöyristymään nöyräksi pilkuksi äärettömän liki.
Jäämeren sietämätön autius,
sen syöverien elämän mystinen,
enimmille paljastumaton salaisuus.
Se on elinikäinen loppuelämän kiinnostuksen kohde,
sielua näkymättömin köysin kiristävä kuristus,
uteliaisuuden himo joka polttelee alati,
joka loikkaa kevyesti -
ikää kuin villihevoiseksi muuttunut runoratsu -
toiseen kiinnostukseen oitis
kun edellisestä on saanut raapustettua
tyydyttävän määrän tiedonmurusia.
Loppumaton jano,
tunne jota tuo suunnaton vesimassa ei helpota,
ei vaikka humeettiinsa takoisi joka aamu herätessä
oman pienuutensa merkityksen uudelleen ja uudelleen.
Ei se hellitä,
ensimmäiseksi virottuaan on kuunneltava elääkö meri,
sitten ponnistettava akkunaan tarkistamaan kuulo
ja vasta sitten suudeltava uinuvia;
ennen laskeutumistaan eineelle ja huomenkohveelle.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi