RiEKALEiTA

RiEKALEiTA

Sini on niin somimoilleen - nyt aivan juuri,
parahultaisesti,
täyttymäisillään lenseistä valkoisista lampaista,
mutta jostain Pohjan äkeän akan helmoista lienee
pelmahtanut maininkien päällyksiä nuoleskelemaan
sellainen leijuvainen ankaran harmaa halatti.

Tuo kaapu siirtyy - kuten arvata saattaa -,
jo siinä katsellessa oivaa haipakkaa Odotettavissaan,
siis poutaseen päin, meille päin.

Minkäpä tuolle osaa,
tulee jos tulee,
vaan saattaa se jäädä tulemattakin,
jos täkäläinen tuulen änkyrä yhen äkin päättääkin
muuttaa hyvän tuulensa pahaksi
ja käydä puhaltamaan sikäläisiin - koilliseen;
sarastuksen maailmaa vasten.

Siinä se kyllä mokoma usvakauhtana käy räytymään
ja riutuu lopulta olemattomiin
kuten koirunpaska vesisateessa.

Nooh - ehken jäljelle jää silmän iloksi
aaltoin harjoilla leikkivät merisavun riekaleet,
mutta net onkin muinoin luotu Haavruuille verhoiksi
ja hävyn ylle kietaistavaksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.