HAAVi AUKi
Neljän hengen aura hypersoonisia kahlaajia;
männäkesän poikue kaiketi,
tuli ja meni - yllätti -,
ei mitään yleisiä kunniallisia tuntomerkkejä,
ei kunnia-, eikä muitakaan merkkejä.
Isonyrkkisen miehen kouraa suurempia pallukoita,
siivet selässä ja mahassa,
poukkoilemassa eeskahtaalle edetessään,
äänettä kuin yön mystiset soilet taivaanpiirillä;
varttitunnin päästä takauma - ilmavirran humahdus
kun olivat jo ties millä mantereella menossa.
Tuollaista säikähtää jo karskimpikin otus;
arat pilviparat - net purkautuivat väkevänä suihkuna,
osan juhlallisesta toimituksesta sai myös
haavi auki tuijottava tuijottaja -
nielaisematta annoksesta ei selvinnyt.
Eikä selvinneet kahlurit - että ketä net edusti;
vaikka nieleminen tuntui jääneen päälle-asentoon
mokomaa pohdittaessa.
Uhvoksikin olivat pieniä,
vaikka tietäneekö kukaan niiden oikeaa mittaa?
Epäilen ankarasti että olivat vain ihan tavallisia
itsekseen riettaantuneita ajatuksia.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi