ALAMÄKi
Tirskunnasta ei tule loppua,
tässä jo muutaman huomenen verran joutunut
joka kerta ulos astuessaan tarkistamaan
sotisopansa ja onkotukkahyvin.
Sellaisella innolla otetaan räystäällä -
täällä meidän perällä ainakin -
kevättä vastaan.
Ei oikein tahdo sekaan kunnolla mahtua,
kylkimyyryä täytyy koettaa itsensä sekaan sovittaa
ja sittenkin olla kuin ei olisikaan.
Hyvältä se kuitenkin tuntuu - piristävä vaikutus,
kuin tuhdilla palowiinaryypillä tunturin laella
ja sitten rohkaistuna myötälettä alas
suuntaa vaihdellen,
alamaan kutsumusta säädellen.
Tietty se olisi vielä hauskempaa,
jos viitsisi vastamäen päälle laskimet hilata
ja sitten survaista porkilla muutama työntöapua.
Mikäpä olisi keväthangilla maukkaampaa
kuin laskettaa hurmassa tuulen vinkuessa,
tukan hulmutessa aivan valtoimenaan silmillä ikuista,
koskaan loppumatonta alamäkeä?
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi