KiiKARiN SiLMÄT
Musta kottero pörisemässä meren rannassa,
poissa tieltä - kummallisessa paikassa,
oudossa maassa.
Kuluu se keskisen päivän ehtoonpuoli näinkin;
Golf-virralta tasaisin väliajoin purjehtivia sateita,
raskaanharmaita pilvenlonkeroita ryöppyineen,
toisinaan vartin välein jääneulasia,
väliin seläkkäin rännän läntäreitä,
lomissa aurinko täysillä riettauksilla räköttämässä.
Siinä sitten vahdataan silmä virkkuna,
sielu torkkuna vuoksella seilaavia porkkananokkia;
osaavat sopivasti asettua tavallisten sekaan
sellaisiin lomiin ettei niitä hevillä hoksaa nuokkuva.
Kerta toisensa jälkeen on skarpattava,
vaihdettava penkkiin sulautunutta asentoa
ja havahduttava oikein toden teolla
saadakseen tuohon kosketuspintaan otteen,
sitten vielä ällin yhteistyöhön hyppysten kanssa.
Eikä tässä vielä läheskään kaikki,
parin sadan metrin päässä ravissa myös -
kallis upeahko loistomersu mustikkamaan kilvillä;
takapenkki täytetty postelilla ja makuupussilla -
sisällä kiikarin silmät välähtelevät tiuhaan tahtiin.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi