CARDAMOMUM

CARDAMOMUM

Viimeisillä valoilla mennään ehtooseen,
päivä selkeästi yötä pimeämpi,
yö käy yhä syvemmälle syövereihinsä valon edessä;
tuuli uinuu - lumi jurisee rattaiden alla.

Aika jää - nukahtaa toviksi,
Tundran tytär ilmaisee unista tahtoaan vaunussa;
se jää puolitiehen,
vaikka vastaus molempiin puolikkaisiin kyllä.

Tilanne riistäytyy - papisto jossain hujan hajan;
ajatuksilla on täydellinen,
riistosta ja sorrosta riisuttu vapaus -,
lupa entää eetoksena valon selässä sen päähän
julkeina, kumouksellisina, riettaina.

Jostain lymystä,
pilvenlonkain povista ja mutkien siimeksistä -
yhä sieltä tursuu säteitä, huojuvia äänettömiä,
osuvat vuorenhuipun tienoon kikkareisiin kullaten;
koko maailma näyttää valmiilta.

Pirtissä jäljempänä - myöhempänä hetkenä,
eksoottinen hedelmä kannun kaatonokkaan
ja Cardamomun-yö tulee naisen muodossa,
kietoo kaiken kykenevän gahwan huuruihin;
ja Dikka-duuanjoki usvaansa sulissaan purkaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.