PÄÄKALLOKiiTÄJÄ
Vaivihkaa,
aivan erityisen salamyhkinä,
kiitävät nyt humeetissa kaiken maailman eetokset.
Ei mitään tolkkua,
humeettivesi loiskuu - ryntäilee partaalta partaalle
kuin tässä savotassa olisi nyt wanha
Kap Hornin kiertäminen takaumina.
Otappa selvää,
valloilleen karannut sielu
ja sillä kumppalina höpö-höpömieli;
millä noita pitelee - veivät asetukset matkassaan.
Ajatus porhaltaa kuin pääkallokiitäjä,
ponkaisee suoraan helvetin tulen mustista lieskoista;
ja haihtuu samoin tein viidenteen ulottuvuuteen
kun sivusilmällä seuraamani draaman viikatemies
iskee harhaan niin että kipunat soi.
Henkiriepunsa toisen onnettomuudessa
säilyttäneen siipiniekkakatraan viimeisinkin
saa holtin, siivet alleen ja komentoonsa;
hieman hippuloita vinguttaen avittaa itsensä ilmaan.
Tilaisuus on hetkessä ohi,
rähjäinen kuolema jää sukimaan pukuaan.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi