torstai 23. syyskuuta 2010
HiUTUU HEiNÄ
HiUTUU HEiNÄ
On syyspäivän tasaus,
aika kesäisen päivän taipua ja myöntyä
kun alkaa yö niskan päälle työntyä,
talven mieli sieluihin syvälle syöntyä
ja pimeys mataa tasaista rataa mantujen ylle.
Väistyy ruska - toisille toivo, toisille tuska.
Uupuu viimeinen kukka, hiutuu heinä, lakastuu maa.
Vain peura rakastuu.
Haikailut kesäheinän tuoksusta käpristyvät
samaan tahtiin puiden viimeisten lehvien kera.
Autio, onean kolea tuuli vaeltelee levottomana,
lehahtelee eeskahtaalle,
ikään kuin puhalluspaikkaa etsien
metsien hakatuista aukoista.
Muistot vihreästä huumasta hapristuvat,
valmistuvat sikeään talviuneen lumipeitteen alla.
Yhä taivas on kirkas ja napakka,
suorastaan kuulaan puuntava,
vaikka harmahtava vyö reunustaakin koin taivaanpiiriä.
Vielä on hetki, muutama tovi,
avata ovi lämpimän pehmeään syksyyn.
aika kesäisen päivän taipua ja myöntyä
kun alkaa yö niskan päälle työntyä,
talven mieli sieluihin syvälle syöntyä
ja pimeys mataa tasaista rataa mantujen ylle.
Väistyy ruska - toisille toivo, toisille tuska.
Uupuu viimeinen kukka, hiutuu heinä, lakastuu maa.
Vain peura rakastuu.
Haikailut kesäheinän tuoksusta käpristyvät
samaan tahtiin puiden viimeisten lehvien kera.
Autio, onean kolea tuuli vaeltelee levottomana,
lehahtelee eeskahtaalle,
ikään kuin puhalluspaikkaa etsien
metsien hakatuista aukoista.
Muistot vihreästä huumasta hapristuvat,
valmistuvat sikeään talviuneen lumipeitteen alla.
Yhä taivas on kirkas ja napakka,
suorastaan kuulaan puuntava,
vaikka harmahtava vyö reunustaakin koin taivaanpiiriä.
Vielä on hetki, muutama tovi,
avata ovi lämpimän pehmeään syksyyn.
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
OJENTAA SiTÄ PiTÄiSi
OJENTAA SiTÄ PiTÄiSi
Sammal rahisee anivarhaisen askeleen alla,
vaikka kuin astut keijun askelin
Joutsenlammen jäällä.
Tuoksuu pohjoiselta, vaikkei tuule,
tai ei sitä oikein kunnolla kuule.
Päällyvaate kahisee.
pitää sellaista sietämätöntä melua,
ettei paremmasta enää väliä.
Kaikki otukset kaikkoavat:
Linnut lennähtävät tiehensä,
mesikämmen puikkii pakoon
ja hukka luikkii revon kera perä kanaa samaa vanaa.
Sopulit ja kontiaiset kaivavat itsensä maahan,
niin niitä kahina ahistaa ja vaivaa.
Pelastukoon ken voi
Ojentaa sitä pitäisi - pukua,
muutaman päivän pyykkikonekuurilla,
ilman vettä.
Pyörittää pehmoiseksi, säyseäksi
Hyvällä tuurilla saattaisi nöyrtyä,
löystyisi saumat, joustuisi vekit,
tekisi itsensä säveäksi päällä pitää.
vaikka kuin astut keijun askelin
Joutsenlammen jäällä.
Tuoksuu pohjoiselta, vaikkei tuule,
tai ei sitä oikein kunnolla kuule.
Päällyvaate kahisee.
pitää sellaista sietämätöntä melua,
ettei paremmasta enää väliä.
Kaikki otukset kaikkoavat:
Linnut lennähtävät tiehensä,
mesikämmen puikkii pakoon
ja hukka luikkii revon kera perä kanaa samaa vanaa.
Sopulit ja kontiaiset kaivavat itsensä maahan,
niin niitä kahina ahistaa ja vaivaa.
Pelastukoon ken voi
Ojentaa sitä pitäisi - pukua,
muutaman päivän pyykkikonekuurilla,
ilman vettä.
Pyörittää pehmoiseksi, säyseäksi
Hyvällä tuurilla saattaisi nöyrtyä,
löystyisi saumat, joustuisi vekit,
tekisi itsensä säveäksi päällä pitää.
tiistai 21. syyskuuta 2010
HUOJAHTELEE PiHLAiN LATVAT
HUOJAHTELEE PiHLAiN LATVAT
Tilhien hilpeä helinä harmaalla taivaalla;
ne saapuvat pieninä erinä - lintumerinä,
jouhilinnut, tukkarastaat.
Pyrähtäin myräköissä,
jostain luojan melkosista selkosista,
kunnes rauni täynnäns' näitä,
töyhtöpäitä lystikkäitä;
liikkumassa, marjain perään kiikkumassa.
Kaukaisia kuukaisia laajain outametsäin takaa.
Notkuu oksat tupsuniskain alla,
huojahtelee pihlan latvat, taipuu ritvat.
Helisevä ääni kiirii,
pitkin autiota pihan piirii,
herätellen nuokkuvaista tuuliviirii,
tanssitellen metsähiirii.
On tyhjennetty nopsaan puu, napsaa suu,
nälkä ikuinen vain kaihertavi vatsaa.
Lennähtävät vilisterit matkaan;
ne jossain muussa puussa tässä kuussa ruokailua jatkaa,
Haipuu kesän kaipuu,
syksyn alle uupuneena vaipuu.
Vain pihlalintuin ääni ruskan yllä kaikuu.
ne saapuvat pieninä erinä - lintumerinä,
jouhilinnut, tukkarastaat.
Pyrähtäin myräköissä,
jostain luojan melkosista selkosista,
kunnes rauni täynnäns' näitä,
töyhtöpäitä lystikkäitä;
liikkumassa, marjain perään kiikkumassa.
Kaukaisia kuukaisia laajain outametsäin takaa.
Notkuu oksat tupsuniskain alla,
huojahtelee pihlan latvat, taipuu ritvat.
Helisevä ääni kiirii,
pitkin autiota pihan piirii,
herätellen nuokkuvaista tuuliviirii,
tanssitellen metsähiirii.
On tyhjennetty nopsaan puu, napsaa suu,
nälkä ikuinen vain kaihertavi vatsaa.
Lennähtävät vilisterit matkaan;
ne jossain muussa puussa tässä kuussa ruokailua jatkaa,
Haipuu kesän kaipuu,
syksyn alle uupuneena vaipuu.
Vain pihlalintuin ääni ruskan yllä kaikuu.
maanantai 20. syyskuuta 2010
LiNNUSTAJA
LiNNUSTAJA
Naska sadatteli astuessaan harvakseltaan mutkaa tekevää palasta myöten joka seuraili puoldsaa ja sen kupeella lirisevää puronuomaa.
Ei kyllä miesten kera pitäisi lähtä metsään, ne on kaljoineen ja viinoineen sitten aamulla hengettömiä kun pitäisi olla varhan mustain lintuin perässä kiikkumassa.
Tai jos sattuvatkin virkoamaan, niin haisevat kuin rankkitynnyri, matkojen päähän, niin että kaikki elikot haistavat ja kaikkoavat sellaisen retkueen tieltä tiehensä.
Tämä oli niin moneen kertaan nähty. Herrat ajaa luikauttavat maastureillaan tänne takamaille, auto täynnään kaikenmaailman hilisvitkuttimia ja muita tyhjänpäiväisiä keksintöjä joita jotkut neropatit työkseen keksivät kaupustelijoiden yllytyksestä näiden herrain rahojen surmaksi.
Naska sadatteli astuessaan harvakseltaan mutkaa tekevää palasta myöten joka seuraili puoldsaa ja sen kupeella lirisevää puronuomaa.
Ei kyllä miesten kera pitäisi lähtä metsään, ne on kaljoineen ja viinoineen sitten aamulla hengettömiä kun pitäisi olla varhan mustain lintuin perässä kiikkumassa.
Tai jos sattuvatkin virkoamaan, niin haisevat kuin rankkitynnyri, matkojen päähän, niin että kaikki elikot haistavat ja kaikkoavat sellaisen retkueen tieltä tiehensä.
Tämä oli niin moneen kertaan nähty. Herrat ajaa luikauttavat maastureillaan tänne takamaille, auto täynnään kaikenmaailman hilisvitkuttimia ja muita tyhjänpäiväisiä keksintöjä joita jotkut neropatit työkseen keksivät kaupustelijoiden yllytyksestä näiden herrain rahojen surmaksi.
Ei sunkhan lintujen, niiden metsästettävien - muuten kun muodollisesti.
Kun ne tulevat majalleen, kaiken pitää olla tip-top. Lämmintä ja siistiä, opas tyhjäkäynnillä hyrräämässä, eineet, voileivät ja muut antimet valmiina, saunassa pesällinen kytemässä valmiiksi.
Kun ne tulevat majalleen, kaiken pitää olla tip-top. Lämmintä ja siistiä, opas tyhjäkäynnillä hyrräämässä, eineet, voileivät ja muut antimet valmiina, saunassa pesällinen kytemässä valmiiksi.
Sitten ne purkavat hevoskuormallisen rensseleitä verannalle, jokaista vekotinta sairaalloinen kiilto silmissä loistaen ja toinen toisilleen esitellen ja kehuen sen oivallisuutta, keveyttä ja ennen kaikkea hintaa.
Mitä kalliimpi - sitä parempi ja varmempi saanto.
Säälittävästi ne silmäilevät opasreppanaa joka on pukenut armeijan malliseen iänikuiseen ja haalistuneeseen maastopukuun ja nokialaisiin.
Ei niinkään näkymättömissä pysyäkseen vaan siksi että pehmeäksi muokkautuneet vaatteet eivät kahise, imevät vettä kuin pesusieni, mutta kuivavat myös, eivätkä hiosta muuton.
Mitä kalliimpi - sitä parempi ja varmempi saanto.
Säälittävästi ne silmäilevät opasreppanaa joka on pukenut armeijan malliseen iänikuiseen ja haalistuneeseen maastopukuun ja nokialaisiin.
Ei niinkään näkymättömissä pysyäkseen vaan siksi että pehmeäksi muokkautuneet vaatteet eivät kahise, imevät vettä kuin pesusieni, mutta kuivavat myös, eivätkä hiosta muuton.
Kukaan ei ole nähtävästi kertonut sankarpojille että luonnoneläin on hyvä havaitsemaan pienimmänkin liikkeen, mutta jättää enimmäkseen noteeraamatta vaikka millaisessa hälytysvärillä maalatun viitassa olet, jos et liiku.
Tänä aamuna oli käynyt niin. Porukka ei ollut lähtökunnossa, kalpeanaamat olivat litkineet tulilientään, ampuneet ja syöneet etukäteen saaliinsa tai entiset jättimäisistä pakastimista.
Kun Naska raotti pirtin ovea, wiinapiru luikahti ensimmäisenä raitista ilmaa haukkomaan, niin oli sinkeä wanhan wiinan tuoksu sisällä.
Tänä aamuna oli käynyt niin. Porukka ei ollut lähtökunnossa, kalpeanaamat olivat litkineet tulilientään, ampuneet ja syöneet etukäteen saaliinsa tai entiset jättimäisistä pakastimista.
Kun Naska raotti pirtin ovea, wiinapiru luikahti ensimmäisenä raitista ilmaa haukkomaan, niin oli sinkeä wanhan wiinan tuoksu sisällä.
Tässä erityisessä tapauksessa wanhan, eilisillalla juodun. Samaan yhtälöön sekoittui krapulahikeä, sikarin savua ja anuskaasuja.
Joku parahti suu napsuttaen, anoi vettä kiikuttamaan ja kun sai, ilmoitti jotta josko iltapäivällä kyvettäisiin yrittämään jotakin tahi sitten lämmättäisiin sauna ja katsottaisiin vasta huomiskoissa sitä jahtia.
Että tämä nyt meni tälleensä. Mutta että päiväpalkka tällekin päivälle kyllä Naskalle maksetaan, ei huolta.
Joku parahti suu napsuttaen, anoi vettä kiikuttamaan ja kun sai, ilmoitti jotta josko iltapäivällä kyvettäisiin yrittämään jotakin tahi sitten lämmättäisiin sauna ja katsottaisiin vasta huomiskoissa sitä jahtia.
Että tämä nyt meni tälleensä. Mutta että päiväpalkka tällekin päivälle kyllä Naskalle maksetaan, ei huolta.
~~~~~~~~~~~~
Naska painoi uksen kamanoihinsa ja käänsi porstuaan ja ulos. Otti nurkasta niestasäkin ja aseensa, wanhan päällekkäispiippuisen Tozin, 12 kaliiberisen ruiskun jolla kyllä otukset tokenee, sikäli mikäli sattuvat tulemaan kantomatkan päähän.
Rauhoitusaika loppuu siihen kun Naska varmistimen löysää pois. Näin se on. Saamamiehet on erikseen ja -naiset sekä muut pyytäjät.
Sillä tiellä siis oli, neljän tuulen tiellä, sillä oli tyven, puolikuulas ilma, lehti vielä osittain puussa ja linnut yleensä tähän aikaan aamua maassa.
Rauhallisesti, lähes äänettä liikkui tämä metsästäjä, määrätietoisesti, ei tuijotellut eikä vilkuillut alvariinsa GPS-kapulaan. Sellaista ei ollut, eikä tarvittu. Sitä jos iniminen näillä selkosilla öksyy, on lähettävä hopulla kotia, etteivät hätäilemään ala.
Äkin pysähtyi, melutta, hosumatta. Tarkka korva oli erottanut äänen. Vain pää liikkui haarukoiden äänen lähteen suuntaa jotta silmät voisi myös sijoittaa sinne.
Nyt kuului jo selvästi, varovainen, epäluuloinen kot-kot. Naskan keho pysyi liikahtamatta vain pää kaulan varassa jatkoi hidasta liukuvaa liikettään puolelta toiselle.
Lopulta hoksasi linnun. Oli pahkeinen noussut jo puuhun kuivattelemaan aamukasteen kostuttamia siipispankkojaan.
Tuttuun tapaansa oli ihan puunrungon liki, kuin pahkana petäjässä. Vain terävästi liikahteleva kaula ja pää paljastivat sen koppeloksi. Parahultaisesti oli lempolainen kantomatkan yli.
Naska pohdiskeli hetken aikaa alkaakko milleenkään tämä kera vaiko eikö. Päätti sitten että olkoon - emolintu kun on, mutta läksi kuitenkin kiertämään sen ohi yrittäen välttää säikyttämästä sitä.
Kun laski tievan kuvetta puron varteen ja lähti siitä ohittamaan koppeloa, huomasi kohta vähän matkan päässä pari metonpoikaa jotka haaristelivat koppelon suuntaan. Kummallakin oli hieman pyrstö levällään. Ei nyt täysin pörhöllään, mutta kuitenkin syys lempeä oli ilmassa selvästi.
Koppelo hermostui johonkin ja vaihtoi paikkaa. Sen turvin Naska sai pujotettua aseen selästään ja naksautettua varmistimen pois. Nyt oli vielä keksittävä uudelleen ne sulhaskokelaat. Muutaman varovaisen askeleen jälkeen hän hokasi ne pounikosta. Toisesta näkyi kaula ja pyrstö, toinen oli pounun päällä kuikistellen morsiamen suuntaan.
Koppelo hermostui johonkin ja vaihtoi paikkaa. Sen turvin Naska sai pujotettua aseen selästään ja naksautettua varmistimen pois. Nyt oli vielä keksittävä uudelleen ne sulhaskokelaat. Muutaman varovaisen askeleen jälkeen hän hokasi ne pounikosta. Toisesta näkyi kaula ja pyrstö, toinen oli pounun päällä kuikistellen morsiamen suuntaan.
Laukaus kajahti, vaimeni sukkelaan utua pukkaavaan jänkään. Metso kellahti niille sijoilleen, toinen pyrähti lentoon, ryski siivillään vitelikön läpi turvaan ja johonkin kaikkosi myös koppelo. Miksi sitä suotta henkeään alttiiksi surisevalle hauliryöpylle panisi?
Naska harppoi saaliin luo, tempaisi niibin vyöltä ja suolisti linnun, leikkasi pari havua ja tunki ne rintaonteloon ja ripusti sitten niestasäkkinsä hihnaan roikkumaan.
Pitemmittä puheitta. Sillä siisti.
Läksi niiltä seisoviltaan harppomaan tuvalleen. Edessä olisi lounaan teko ja sitten nokkaunet, illemmalla jotakin jos sattuu keksimään.
Aamulla sitten taas, niiden lemmon herrojen kera. Uusi yritys.
Naska harppoi saaliin luo, tempaisi niibin vyöltä ja suolisti linnun, leikkasi pari havua ja tunki ne rintaonteloon ja ripusti sitten niestasäkkinsä hihnaan roikkumaan.
Pitemmittä puheitta. Sillä siisti.
Läksi niiltä seisoviltaan harppomaan tuvalleen. Edessä olisi lounaan teko ja sitten nokkaunet, illemmalla jotakin jos sattuu keksimään.
Aamulla sitten taas, niiden lemmon herrojen kera. Uusi yritys.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
....
....
....sunnuntai 19. syyskuuta 2010
UNEN VALTAKUNTA
UNEN VALTAKUNTA
Valjun harmaa utuhuntu kattaa mannun,
syksyn värin ylleen pannun.
Tyven tovin paikallansa viipyy,
vesi hyytyy, pinta riityy,
kylmä alanteisiin valuu,
tilanteisiin sopeuttaa ja talven tuloo nopeuttaa.
Lievittelee alakuloo.
Hiljaa hiipii halla, korsii kaluu alavalla,
kopistelee tuvan orsii,
puiden ehjät lehvät riipii;
on eessä talven paluu
ja sitä moni otus haluu.
On mesikämmen unta nähnyt - sataa pian lunta,
se suota rämpii, keho lämpii, hikee pukkaa;
pysähtyy ja hetken empii,
lempeästi ihastelee jäätynyttä kukkaa.
Muistelee, mut' kohta päätään puistelee,
kun kekkaa konton alta pesän,
saman tien jo unhoittaen naaraat - huuman willin kesän.
Se sisään kömpii Höyhensaareen,
unen valtakuntaan - huomaan talviunen,
suojaan alle lumen.
syksyn värin ylleen pannun.
Tyven tovin paikallansa viipyy,
vesi hyytyy, pinta riityy,
kylmä alanteisiin valuu,
tilanteisiin sopeuttaa ja talven tuloo nopeuttaa.
Lievittelee alakuloo.
Hiljaa hiipii halla, korsii kaluu alavalla,
kopistelee tuvan orsii,
puiden ehjät lehvät riipii;
on eessä talven paluu
ja sitä moni otus haluu.
On mesikämmen unta nähnyt - sataa pian lunta,
se suota rämpii, keho lämpii, hikee pukkaa;
pysähtyy ja hetken empii,
lempeästi ihastelee jäätynyttä kukkaa.
Muistelee, mut' kohta päätään puistelee,
kun kekkaa konton alta pesän,
saman tien jo unhoittaen naaraat - huuman willin kesän.
Se sisään kömpii Höyhensaareen,
unen valtakuntaan - huomaan talviunen,
suojaan alle lumen.
lauantai 18. syyskuuta 2010
KESÄ NÄÄNTYY
KESÄ NÄÄNTYY
Kepein, leppoisin askelin harppoo syys;
kuin ystävyys,
äkkiliikkeitä välttää, häiriöitä karttaa.
Laheasti valuu kalenterin myötä yötä päivää,
sävyisästi lisäellen hämyn häivää molemmista päistä.
Huolehtien sarvipäiden häistä.
Saapuu kekri - kesä nääntyy,
yö päivän päälle pitemmäksi kääntyy
syksy päälle vääntyy, kukkaloisto rääntyy.
Hiipii ensiaskel talven, testailevat linnut siipii,
puuska ruskan puiden yltä riipii - tuopi joillein tuskan,
vilu luiden ytimihin kiipii.
Sataa kahtasataa, maata kastaa,
talven kutsuun vastaa - kopisee jo aamuin kirsi;
riite viitteen tulevasta antaa.
Raikuu aamun pakkasvirsi, nurkas' paukkuu hirsi,
mut' päivän päälle yhä sulaa routa;
jos on aurinkoinen pouta.
Tätä rataa, kohti kuolemaansa etenee nyt vuodenaika,
oottamassa eessäpäin,
on jossain talven taika.
kuin ystävyys,
äkkiliikkeitä välttää, häiriöitä karttaa.
Laheasti valuu kalenterin myötä yötä päivää,
sävyisästi lisäellen hämyn häivää molemmista päistä.
Huolehtien sarvipäiden häistä.
Saapuu kekri - kesä nääntyy,
yö päivän päälle pitemmäksi kääntyy
syksy päälle vääntyy, kukkaloisto rääntyy.
Hiipii ensiaskel talven, testailevat linnut siipii,
puuska ruskan puiden yltä riipii - tuopi joillein tuskan,
vilu luiden ytimihin kiipii.
Sataa kahtasataa, maata kastaa,
talven kutsuun vastaa - kopisee jo aamuin kirsi;
riite viitteen tulevasta antaa.
Raikuu aamun pakkasvirsi, nurkas' paukkuu hirsi,
mut' päivän päälle yhä sulaa routa;
jos on aurinkoinen pouta.
Tätä rataa, kohti kuolemaansa etenee nyt vuodenaika,
oottamassa eessäpäin,
on jossain talven taika.
perjantai 17. syyskuuta 2010
iKKE €U
iKKE €U
Olen antanut ja sallinut itselleni kerrottavan, että humeettini iloksi kuin myös päiväni piristykseksi Norjan kansalaisten €U-jäsenyyden vastustus on kuulemma mukavassa nousussa - suorastaan myötätuulessa.
Nimittäin melko vereksen utelun mukaan pyöreät 65% norskeista vastaa nyt IKKE - €U:n kuoleman syleilyyn.
Se on tilastonikkareiden mukaan 3 prosenttiyksikköä enemmän kuin elokuussa.
Ainoastaan vaivaiset vajaat 25% kyselyyn osallistuneista kannattaa enää Norjan liittymistä €U:hun - 10 prosenttia ei ota kantaa €U-hömpötykseen lain.
Norjalaiset ovat torjuneet maan €U-jäsenyyden jo kahdessa kansanäänestyksessä - viisas kansa, yhä enemmän on hatunreuhkaa nostettava norjalaiselle rahvaalle.
Vaikuttaa hyvin runsaasti siltä että Norjasta tulenee Skandinavian viimeinen täyspäisten reservaatti, pakopaikka ja suojasatama.
Ainoastaan vaivaiset vajaat 25% kyselyyn osallistuneista kannattaa enää Norjan liittymistä €U:hun - 10 prosenttia ei ota kantaa €U-hömpötykseen lain.
Norjalaiset ovat torjuneet maan €U-jäsenyyden jo kahdessa kansanäänestyksessä - viisas kansa, yhä enemmän on hatunreuhkaa nostettava norjalaiselle rahvaalle.
Vaikuttaa hyvin runsaasti siltä että Norjasta tulenee Skandinavian viimeinen täyspäisten reservaatti, pakopaikka ja suojasatama.
Tämä ilouutinen vahvisti toisaalta myös päätöstä aloittaa norjankielen opiskelu hetimmiten.
Akkurat - IKKE €U!
Kyselyn julkaisivat norjalaislehdet Klassekampen ja Nationen ja Suomessakin joku peesasi samaa tutkimusta.
Akkurat - IKKE €U!
Kyselyn julkaisivat norjalaislehdet Klassekampen ja Nationen ja Suomessakin joku peesasi samaa tutkimusta.
Mitä yllämainittuun ilouutiseen vielä tulee, niin kanssakäymieni kurkistuskeskustelujen pohjalta vaikuttaa hyvin runsaasti siltä että Norjassa juuri rupusakki seuraa €U:n edesottamuksia tarkemmalla seulalla kuin monessa muussa maassa.
Muutenhan nomenklatuuran manipulaatiokoneisto olisi jo saanut yliotteeen ja niskalenkillään pakottanut wiikinkikansan polvilleen ja nuoleskelemaan Oton saappaita suomalaisten ja muiden alistuneiden €urooppalaiskansojen tapaan.
Muutenhan nomenklatuuran manipulaatiokoneisto olisi jo saanut yliotteeen ja niskalenkillään pakottanut wiikinkikansan polvilleen ja nuoleskelemaan Oton saappaita suomalaisten ja muiden alistuneiden €urooppalaiskansojen tapaan.
Tässä €U:n tapauksessa norskeilla on onnekseen kovin karvaat muistot taannoisesta Manner-€urooppalaisesta Kamerad-ystävyydestä ja ne yhäti vaikuttavat pitävän kansakunnan loitolla ahnaiden käsien hamuavalta syleilyltä.
~~~~~~~~~~~~
Sen sijaan meillä Absurdistanissa koko suomalais-ugrilainen heimo on saatettu tätä nykyä €U:n maksumieheksi. Kansakunnan selkään on sälytetty toinen toistaan raskaampia yleisliittolaisia ikeitä jotka hiertävät yhä enenevissä määrin kansalaisten sieluja.
Voimassa olevan hallituskoplan pyramidi-peli on tuonut jo tavalliselle rupusakille tyystin käsittämättömät 70 miljardin velat niskoilleen.
Uuden Suomen saaman tiedon mukaan Suomen valtion velka nousee jo lähiaikoina suuremmaksi kuin koskaan aiemmin. 1990-luvun laman jälkeinen ennätys rikkoutuu lähikuukausina, tietää sanoa kuulemma Valtiokonttori.
Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mukaan valtion velka kasvaa vain muutamassa vuodessa ennätyksellisen suureksi myös BKT:n suhteutettuna.
Valtion velka nousi elokuun lopussa 70 miljardiin €uroon, joten jokaista suomalaista kohti lainaa oli tuolloin 13 006 €uroa.
Ulkomuistista rohkenen ladata tuohon vielä päälle samanmoisen mokoman yksityistä ynnä yritysten velkaa maailmalle; sellainenkin tilastotieto pisti tässä taannoin silmään. Joten elä tässä sitten jumalisesti.
Jotain liikehdintää tuntuu olevan rupusakin keskuudessa. Paljastunut korruptio, oikeastaan sen yleisyys, runsaus - on ilokseni muuttamassa perussuhtautumista koko asiaan.
Se mikä tiedettiin rupusakin piirissä jo 60-luvulla, eli politikat ja virkakunta on lahjottavissa, on muutaman viimeisen vuoden aikana kongretisoitunut todeksi. Ääneen lausuttavaksi todeksi.
Jotain liikehdintää tuntuu olevan rupusakin keskuudessa. Paljastunut korruptio, oikeastaan sen yleisyys, runsaus - on ilokseni muuttamassa perussuhtautumista koko asiaan.
Se mikä tiedettiin rupusakin piirissä jo 60-luvulla, eli politikat ja virkakunta on lahjottavissa, on muutaman viimeisen vuoden aikana kongretisoitunut todeksi. Ääneen lausuttavaksi todeksi.
On riemastuttavaa kun oikeidenmukaisuuden perusolettama on muuttunut kansakunnan henkisessä ajattelussa myönteiseen suuntaan, päinvastaiseksi. Nyt perusolettama on, että nykyinen lumedemokratia ja sen harrastajat, politikat, on AINA lähtökohtaisesti ostettu ajamaan jonkun klikin asiaa ja vasta todistamalla toisin nämä ns. kansanedustajat on varsinaisen kansan edustajia.
Vipi-viimeisimpien tietojen mukaan akuuteilla muistihäiriöillä pelaava, niillä yllättelevä (joskus se vaikuttaa suorastaan krooniseltakin) yltiö- ja huimapää Vanhalainen on kulkemassa lavean tiensä päähän. Kepulit ovat hylkäämässä ylistetyn johtajansa, suurmiehen, kakkoskekkosen kuin koira paskansa.
Korruption suuri mies - Kalli, sanoutuu Kepuliryhmineen julkisesti kokonaan irti asiasta.
Onko se nyt mitään uutta. Rotat jättävät uppoavan laivan ensimmäisinä.
Tämän päälle sopii mainiosti Café Brutál. Laadin kuksallisen sitä ynnä maustan sen palalla imeläkiveä. Kuriositeettina perinteinen, wahvahko viipale erinomaisen oiwallista Metsästäjän makkaraa sekä oikeastaan kaikesta em. santsaus. Sitten.
Vipi-viimeisimpien tietojen mukaan akuuteilla muistihäiriöillä pelaava, niillä yllättelevä (joskus se vaikuttaa suorastaan krooniseltakin) yltiö- ja huimapää Vanhalainen on kulkemassa lavean tiensä päähän. Kepulit ovat hylkäämässä ylistetyn johtajansa, suurmiehen, kakkoskekkosen kuin koira paskansa.
Korruption suuri mies - Kalli, sanoutuu Kepuliryhmineen julkisesti kokonaan irti asiasta.
Onko se nyt mitään uutta. Rotat jättävät uppoavan laivan ensimmäisinä.
Tämän päälle sopii mainiosti Café Brutál. Laadin kuksallisen sitä ynnä maustan sen palalla imeläkiveä. Kuriositeettina perinteinen, wahvahko viipale erinomaisen oiwallista Metsästäjän makkaraa sekä oikeastaan kaikesta em. santsaus. Sitten.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
torstai 16. syyskuuta 2010
KELLASTUVAA
KELLASTUVAA
Alakuloisena huutaa lintu,
yli järven selän kantaa ääni äärimmilleen,
kouraisee,
koskettaa sisältä päin;
ei jätä rauhaan,
vaan jää korvamadoksi padotun mielen sisään.
Tuuli kahauttaa kuolevaa korsikkoa, kohentaa otetta,
vihreys on liukuvärjäytymässä ruskeaan,
sopeutumassa syksyn kuvaan.
Oneana lyö märkä aalto apean vesikiven kylkeen,
usva lipuu laveeraten harmaan päälle hävittäen värit,
syksy ainoana saa kaiken,
kietoo kosteaan syleilyynsä ja pitää.
Rannan ahteella sumun pälvestä pilkottaa
koivujen moninkertainen rivi,
peilaa asettuneesta pinnasta itseään.
Tilhet parveutuvat, se on enne;
pyrähtävät pihlajaan,
lavertelevat, moittivat syksyn satoa huonoksi.
Sade roikkuu ilmassa.
Säätiedotus lupaa: Kellastuvaa;
mieli, ruoho, lehdet, koko luonto. Yhtäkaikki.
yli järven selän kantaa ääni äärimmilleen,
kouraisee,
koskettaa sisältä päin;
ei jätä rauhaan,
vaan jää korvamadoksi padotun mielen sisään.
Tuuli kahauttaa kuolevaa korsikkoa, kohentaa otetta,
vihreys on liukuvärjäytymässä ruskeaan,
sopeutumassa syksyn kuvaan.
Oneana lyö märkä aalto apean vesikiven kylkeen,
usva lipuu laveeraten harmaan päälle hävittäen värit,
syksy ainoana saa kaiken,
kietoo kosteaan syleilyynsä ja pitää.
Rannan ahteella sumun pälvestä pilkottaa
koivujen moninkertainen rivi,
peilaa asettuneesta pinnasta itseään.
Tilhet parveutuvat, se on enne;
pyrähtävät pihlajaan,
lavertelevat, moittivat syksyn satoa huonoksi.
Sade roikkuu ilmassa.
Säätiedotus lupaa: Kellastuvaa;
mieli, ruoho, lehdet, koko luonto. Yhtäkaikki.
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
KRiiiiiK!
KRiiiiiK!
Hämärä valuu hiljalleen koin tieltä;
huomenen harmaa, valju maailma
paljastuu utuisten pöllähdysten lomasta,
jotka yhtäkaikki etsivät sijaansa,
viimehetken pako- ja suojapaikkaa tuokioksi,
ennen kuin aurinko haihduttaa ne tiehensä.
Ne ovat yön yli eläjiä,
kuin päivänkorennot ikään;
niiden elämä syntyy illan autereena,
ehtyy aamun kultaisen kehrän kuoleman syleilyyn.
Puut valmistautuvat jatkamaan lehtien värjäystä.
Hätäisimmät ovat jo alkaneet ripottelemaan,
kutovat kirjavaa mattoa maaruskan lomaan.
Kurkien haikeat huudot melankolisina kajahduksina
puhkovat ilmaan linnun lennettäviä aukkoja.
Rakkaus synnyinmaahansa on niillä suurempi
kuin useimmilla ihmisillä.
Laheaan äänivaippaan kietoutuneen huomenkoin
rikkoo, pilkkoo ja viipaloi palokärjen KRiiiiiK!
Selkäpiitä riipivä kirku varisuttaa viimeisetkin
unihiekan rippeet ja paluu Höyhensaarilta vaihtuu
kiehisten vuolemiseen ja tulen tekoon.
huomenen harmaa, valju maailma
paljastuu utuisten pöllähdysten lomasta,
jotka yhtäkaikki etsivät sijaansa,
viimehetken pako- ja suojapaikkaa tuokioksi,
ennen kuin aurinko haihduttaa ne tiehensä.
Ne ovat yön yli eläjiä,
kuin päivänkorennot ikään;
niiden elämä syntyy illan autereena,
ehtyy aamun kultaisen kehrän kuoleman syleilyyn.
Puut valmistautuvat jatkamaan lehtien värjäystä.
Hätäisimmät ovat jo alkaneet ripottelemaan,
kutovat kirjavaa mattoa maaruskan lomaan.
Kurkien haikeat huudot melankolisina kajahduksina
puhkovat ilmaan linnun lennettäviä aukkoja.
Rakkaus synnyinmaahansa on niillä suurempi
kuin useimmilla ihmisillä.
Laheaan äänivaippaan kietoutuneen huomenkoin
rikkoo, pilkkoo ja viipaloi palokärjen KRiiiiiK!
Selkäpiitä riipivä kirku varisuttaa viimeisetkin
unihiekan rippeet ja paluu Höyhensaarilta vaihtuu
kiehisten vuolemiseen ja tulen tekoon.
tiistai 14. syyskuuta 2010
AUROJEN HALKOMA TAiVAS
AUROJEN HALKOMA TAiVAS
Raikasta ja kuulasta, hivenen tuulista;
kurkien tuskaa keskellä ruskaa.
Lehdet riivitään kaikista puista, kukaan ei fuskaa,
jää jäljelle rankoin musta viidakko sumun keskellä,
sateen hämärässä.
Harhautuneen keltaisen lehden kuoleman tanssi
puuskan kieputtamina piruetteina,
kaleidoskoopiksi muuttuneen maanpohjan yllä;
vaihtuu haikeudeksi
ja kuihtuu sen leijaillessa viimeiset kiepautukset
ennen Äiti Maan syleilyä.
Lehdettömien puiden melankolinen syyslaulu
taipuu tuulessa, tyventen välissä,
vaipuen ja nousten intervalleina mantujen mukaan,
vieden kaipuun menneestä kesästä mennessään.
Samassa laulussa,
samassa kyydissä matkaavat linnut,
jatkavat etelän maille pohtimaan kannattaako tulla.
Aurojen halkoma taivas siivuttuu
erilaisten äänien viiruiksi.
Hyvästejä tippuu ensimmäisten pisaroiden mukana niin,
että sateensuojat puhkeavat syksyiseen aamuun.
kurkien tuskaa keskellä ruskaa.
Lehdet riivitään kaikista puista, kukaan ei fuskaa,
jää jäljelle rankoin musta viidakko sumun keskellä,
sateen hämärässä.
Harhautuneen keltaisen lehden kuoleman tanssi
puuskan kieputtamina piruetteina,
kaleidoskoopiksi muuttuneen maanpohjan yllä;
vaihtuu haikeudeksi
ja kuihtuu sen leijaillessa viimeiset kiepautukset
ennen Äiti Maan syleilyä.
Lehdettömien puiden melankolinen syyslaulu
taipuu tuulessa, tyventen välissä,
vaipuen ja nousten intervalleina mantujen mukaan,
vieden kaipuun menneestä kesästä mennessään.
Samassa laulussa,
samassa kyydissä matkaavat linnut,
jatkavat etelän maille pohtimaan kannattaako tulla.
Aurojen halkoma taivas siivuttuu
erilaisten äänien viiruiksi.
Hyvästejä tippuu ensimmäisten pisaroiden mukana niin,
että sateensuojat puhkeavat syksyiseen aamuun.
maanantai 13. syyskuuta 2010
HANHiMiEHET
HANHiMiEHET
Neliveto möyrii hitaasti mutta päättävästi ylös mäkeä, metsäkoneen joskus ammoisina aikoina raivaamaa ja jättämää jo sammaloitunutta, möykkyistä uraa.
Tiisseli ei juurikaan karju, sitkeävääntöinen kone kiskoo maastovärjättyä koria pikkuykkösellä lähes tyhjäkäynnillä. Se on vain silleen. Tekniikan miehet tietävät. Ja naiset - pensakone ärjyisi tässä tilanteessa kuin vihainen kouvo ouvossa jamassa.
Samassa auton tötterö kamuaa jo mäen luusualle ja palaa verkalleen mönkiessään vaakasuoran perusasentoon, tosin kivien yli kulkiessaan on sitten aina vinksallaan joku nurkka johonkin epämääräiseen suuntaan muinaisen stereotestin tapaan aina kun joku pyöristä kipuaa kivenmötikän päältä.
Ilma on kuulaan raikas, ihanainen. Viimeiset autereen rippeet olivat purjehtimassa viereistä kurunuomaa myöten joelle päin koneen uraa noustessa.
Neliveto möyrii hitaasti mutta päättävästi ylös mäkeä, metsäkoneen joskus ammoisina aikoina raivaamaa ja jättämää jo sammaloitunutta, möykkyistä uraa.
Tiisseli ei juurikaan karju, sitkeävääntöinen kone kiskoo maastovärjättyä koria pikkuykkösellä lähes tyhjäkäynnillä. Se on vain silleen. Tekniikan miehet tietävät. Ja naiset - pensakone ärjyisi tässä tilanteessa kuin vihainen kouvo ouvossa jamassa.
Samassa auton tötterö kamuaa jo mäen luusualle ja palaa verkalleen mönkiessään vaakasuoran perusasentoon, tosin kivien yli kulkiessaan on sitten aina vinksallaan joku nurkka johonkin epämääräiseen suuntaan muinaisen stereotestin tapaan aina kun joku pyöristä kipuaa kivenmötikän päältä.
Ilma on kuulaan raikas, ihanainen. Viimeiset autereen rippeet olivat purjehtimassa viereistä kurunuomaa myöten joelle päin koneen uraa noustessa.
Erikoinen, punaiseksi värjäytynyt koivu heloittaa vasemmalla silmään pistäen. Osassa lajitovereita on ruostesienitäpliä, joten niissä keltainen pohjaväri näyttää rusettavan niitä. Murtavan keltaisen oudoksi hehkumattomaksi.
Maaruska nyt sentään toimii, mustikan oranssi sekoittuu juolukan viininpunaiseen, joissakin paikoin lähes retliiniin. Ja muutamissa paikoin sianpuolukan liki karmiininpunaa mallaava väri saa vallan katseelle. Sammalen vihreä vastaväri pistää koko koreuden hehkumaan.
Maaruska nyt sentään toimii, mustikan oranssi sekoittuu juolukan viininpunaiseen, joissakin paikoin lähes retliiniin. Ja muutamissa paikoin sianpuolukan liki karmiininpunaa mallaava väri saa vallan katseelle. Sammalen vihreä vastaväri pistää koko koreuden hehkumaan.
Mitään liikennettä ei luonnon toimesta ole osoitettavissa. Maastokuvioitu auto mönkii verkkaan vaaran päällystän uralla. Kyydissä näyttää olevan neljä miestä, kolme röhnöttää, kuski vain jäntevänä ratissa. Lienevät olevan menossa hanhijahtiin.
Loivassa viettävässä eteen tulee lantto, kuski löysää kaasujalkaa, epäröi, mutta nähtävästi muiden yllytyksestä nojaa polkimeen ja ohjaa uraa myöten kosteikkoon. Alku menee hyvin mutta sitten etupyörä nousee kivelle ja reuhahtaa alas, samalla helma kopsahtaa kiveen. Ei pahasti mutta säikyttää kuskin joka pysäyttää.
Se käy vilkaisemassa vammaa ja päättää jatkaa eteenpäin. Kamuaa pukille ja lähtee, pyörät kaapaisevat tyhjää kosteassa lantossa ja kaivavat itseään syvemmälle.
Maasturi istahtaa siihen.
Apumiehen puolen ovi avautuu. Ulos purkautuu maastorensseleihin pukenut ukonkäppyrä, kaljupäinen viiksiniekka nasaalilla:
"Saatana, jäätiinkö me kiinni?"
Takaovi avautuu. Lantolle kamuaa satakolkytkiloinen sänkitukkainen ja -naamainen järkäle. Camovarustuksessa. Ja puolisääreen myöten tahmaiseen lantoon ja jää siihen. Römeällä äänellä:
"Saatana, jäätiinkö me kiinni?"
Toinen takaovi aukeaa, mäelle kamuaa läpipaskon oloinen hontelo pitkä riuku, maastopuvussa hänkin. Uudet nupukkipintaiset maastokengät saavat luontoaiheisen kuorrutuksen lanton liejusta:
"Saatana, jäätiinkö me kiinni?"
Kuski nousee viimeisenä. Sytyttää tupakin. Kiertää maasturin. Nousee kuivemmalle maalle kuselle ja kun saa sen tehtyä, palaa auton liki ja sanoo:
"Siltä se näyttää - Saatana! Kuka vie vaijerin tuonne paksuun petäjään?"
Kaljupäinen ottaa vaijerinpään ja lähtee taiteilemaan männylle. Kun pääsee liki, kiepauttaa vaijerin rungon ympäri ja koukun vaijeriin. Roikottaa kädessään sen aikaa kun kuski saa retelit paikoilleen ja kytkee vinssin pyörimään.
Loivassa viettävässä eteen tulee lantto, kuski löysää kaasujalkaa, epäröi, mutta nähtävästi muiden yllytyksestä nojaa polkimeen ja ohjaa uraa myöten kosteikkoon. Alku menee hyvin mutta sitten etupyörä nousee kivelle ja reuhahtaa alas, samalla helma kopsahtaa kiveen. Ei pahasti mutta säikyttää kuskin joka pysäyttää.
Se käy vilkaisemassa vammaa ja päättää jatkaa eteenpäin. Kamuaa pukille ja lähtee, pyörät kaapaisevat tyhjää kosteassa lantossa ja kaivavat itseään syvemmälle.
Maasturi istahtaa siihen.
Apumiehen puolen ovi avautuu. Ulos purkautuu maastorensseleihin pukenut ukonkäppyrä, kaljupäinen viiksiniekka nasaalilla:
"Saatana, jäätiinkö me kiinni?"
Takaovi avautuu. Lantolle kamuaa satakolkytkiloinen sänkitukkainen ja -naamainen järkäle. Camovarustuksessa. Ja puolisääreen myöten tahmaiseen lantoon ja jää siihen. Römeällä äänellä:
"Saatana, jäätiinkö me kiinni?"
Toinen takaovi aukeaa, mäelle kamuaa läpipaskon oloinen hontelo pitkä riuku, maastopuvussa hänkin. Uudet nupukkipintaiset maastokengät saavat luontoaiheisen kuorrutuksen lanton liejusta:
"Saatana, jäätiinkö me kiinni?"
Kuski nousee viimeisenä. Sytyttää tupakin. Kiertää maasturin. Nousee kuivemmalle maalle kuselle ja kun saa sen tehtyä, palaa auton liki ja sanoo:
"Siltä se näyttää - Saatana! Kuka vie vaijerin tuonne paksuun petäjään?"
Kaljupäinen ottaa vaijerinpään ja lähtee taiteilemaan männylle. Kun pääsee liki, kiepauttaa vaijerin rungon ympäri ja koukun vaijeriin. Roikottaa kädessään sen aikaa kun kuski saa retelit paikoilleen ja kytkee vinssin pyörimään.
Vaijeri kiristyy ja hetkeksi veto pysähtyy - odottamaan että kaljupäinen ennättää rientää syrjemmälle. Katkennut vaijeri kun saattaa sivaltaa inimisen kahtia tai ainakin tehdä pahaa jälkeä.
Lopulta maasturi kamuaa kuivalle maalle ja jatkaa matkaansa syvemmällä selkoseen.
Lopulta maasturi kamuaa kuivalle maalle ja jatkaa matkaansa syvemmällä selkoseen.
Korppiparvi lehahtaa syrjemmällä kouvon tappamalta poronraadolta toviksi ilmaan, mutta asettuu sitten jälleen paikoillensa. Metsähanhiparvia auraa toinen toisensa jälkeen vaaran yli lounaaseen.
Pian ei auton ääni enää kuulu, hiljaisuus valtaa exteriöörin. Esirippu laskeutuu ja esitys päättyy ilman aploodeja.
Pian ei auton ääni enää kuulu, hiljaisuus valtaa exteriöörin. Esirippu laskeutuu ja esitys päättyy ilman aploodeja.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
........
....sunnuntai 12. syyskuuta 2010
SATAA ROPiSEE
SATAA ROPiSEE
Arvostelua paheksuvaa - lähes väheksyvää,
käheällä äänellä;
luulen kuulleeni
kun nuotiolla istun kastuneena valmiiksi,
pitkän tovin astuneena.
Sentään jo laavun liepeen alla.
Kuitenkin.
Kaarneet - nepä ne, tunnistan.
Tuttu pariskunta - hoitaa tätä paliskuntaa.
Hytisten kurkin niestasäkkiin,
äkkään herkun, kahmin sikapurkin,
kääreen viskon, kiskon kannen,
tylysti koko purnukan sisällön niibin kärjellä ahmin.
Jää korpit norkoilemaan nälkäisinä aihkin latvaan.
Ja kohta sataa kahtasataa - näyttää siltä pilvet;
ne roikkuu lakkapäistä puolet peittäin,
lonka lähes maata viiltäin,
kaarnein silmät harsohunnun läpi kiiltäin.
Liekit popsii kelo-oksii, ahneesti ne hotkii,
niin että pahta ääntä kaltion takaa potkii.
Raikuu - kaiku äänen osaa kahden taittaa.
Sataa ropisee.
käheällä äänellä;
luulen kuulleeni
kun nuotiolla istun kastuneena valmiiksi,
pitkän tovin astuneena.
Sentään jo laavun liepeen alla.
Kuitenkin.
Kaarneet - nepä ne, tunnistan.
Tuttu pariskunta - hoitaa tätä paliskuntaa.
Hytisten kurkin niestasäkkiin,
äkkään herkun, kahmin sikapurkin,
kääreen viskon, kiskon kannen,
tylysti koko purnukan sisällön niibin kärjellä ahmin.
Jää korpit norkoilemaan nälkäisinä aihkin latvaan.
Ja kohta sataa kahtasataa - näyttää siltä pilvet;
ne roikkuu lakkapäistä puolet peittäin,
lonka lähes maata viiltäin,
kaarnein silmät harsohunnun läpi kiiltäin.
Liekit popsii kelo-oksii, ahneesti ne hotkii,
niin että pahta ääntä kaltion takaa potkii.
Raikuu - kaiku äänen osaa kahden taittaa.
Sataa ropisee.
lauantai 11. syyskuuta 2010
AiHKiRUNKOiN LOMASTA
AiHKiRUNKOiN LOMASTA
Sitä vain näkee miehen menevän metsään.
Tunkevan pistämättömän vitelikön läpi
ja sitten yhen äkin humahtavan näkymättömiin;
aihkirunkoin lomasta pujahtain sisään.
Ketään ei tule koskaan pois.
Korpit lehahtavat siivilleen kuostuneesta lakkapäästä,
ronkkuvat oneasti,
siinä yhtä kaikki tyystin - muuta havaintoa ei ole.
Oliko tuolla niestasäkki vai ei?
Ei pistänyt silmään.
En pidä listaa siitä mitä kullakin on.
Omat on eväänsä,
sitä paitsi metsä vilisee kuulemma huiskahäntiä ja oksia,
tiedetään Lannanmaassa harva se päivä.
Ei siihen parane vastaan panna.
Metsässä on hyvä olla,
jos ei tule syödyksi
tai on itsellä säkillinen einestä völjyssä.
Aikansa kun oijustaa,
tekee mieli levolle
ja sillon on säkille käyttöä.
Tunkevan pistämättömän vitelikön läpi
ja sitten yhen äkin humahtavan näkymättömiin;
aihkirunkoin lomasta pujahtain sisään.
Ketään ei tule koskaan pois.
Korpit lehahtavat siivilleen kuostuneesta lakkapäästä,
ronkkuvat oneasti,
siinä yhtä kaikki tyystin - muuta havaintoa ei ole.
Oliko tuolla niestasäkki vai ei?
Ei pistänyt silmään.
En pidä listaa siitä mitä kullakin on.
Omat on eväänsä,
sitä paitsi metsä vilisee kuulemma huiskahäntiä ja oksia,
tiedetään Lannanmaassa harva se päivä.
Ei siihen parane vastaan panna.
Metsässä on hyvä olla,
jos ei tule syödyksi
tai on itsellä säkillinen einestä völjyssä.
Aikansa kun oijustaa,
tekee mieli levolle
ja sillon on säkille käyttöä.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
perjantai 10. syyskuuta 2010
SUMEA KUKKO
Tänään Kalevan päivänä joutuu taas kerran miettimään mihin sitä on tultu tässä nosteen hullussa huumassa. Yhä useammin humeetti pysähtyy tyhjäkäynnille; käsittelemään Tavarataivaan julistamaa ikuista onnea, jossa rupusakille kipataan kaupustelijoiden toimesta kaikki ylimääräinen paska kermavaahdolla ja mansikkahillolla kuorrutettuna.
Turkkulaisten Sanomisien mukaan ynnä Eviran kertomana elintarvikkeiden takaisinvedot ovat yleistyneet. Niitä on ollut tänä vuonna jo noin 40 eli neljännes enemmän kuin koko viime vuonna.
Takaisin on vedetty muun muassa vokkivihanneksia, joista löytyi hiiri, mannasuurimoita joiden joukossa oli metallipalasia ja makkaraa josta löytyi muovia.
Että sillä lailla.
~~~~~~~~~~~~
Kun minä pääsen elintarvikeministeriksi Sika-Anttilan sijalle, kiellän kauttaaltaan ja vedätän marketeista pois kaikki kevyt-tuotteet, luontaisen kaltaiset aromit ja -aromivahventeet, ynnä muutkin keinotekoiset ruumiin säilöntäaineet ja hilisvitkut- ja ketkuttimet.
Sekä lisäksi kaikki valmisateriat, jotka on nyt tieteellisesti todistettu täydeksi humbuugiksi muuaassa erä-, metsästys- ja kalastusasian konferenssissa kaukana kaukana, hyvin kaukana sivistyksen kyllästämästä Lannanmaasta.
Iltanuotiolla maisteltiin useampia laatuja em. tavaraa ja havaittiin tyystin inimis- ja koiranravinnoksi kelpaamattomaksi. Hyvä emäntä ei syöttäisi moista moskaa edes sioilleenkaan.
Kaupoille jätän oikeuden myydä vain ruuan raaka-aineita ja jonkin verran säilykkeitä, jotka nekin on oltava todistetusti kamarasta vapaita. Makkaroiden ja vastaavien muovituubien lihaprosentin täytyy olla vähintään 85%. Tosin harkitsen vielä sallinko makkaran muovittamistakaan.
Tehköön jokainen singeli ja ruokakunta oman ruokansa itse, varakkaimmat teettäköön kokeilla, keskiluokka piioilla.
Kaupoille jätän oikeuden myydä vain ruuan raaka-aineita ja jonkin verran säilykkeitä, jotka nekin on oltava todistetusti kamarasta vapaita. Makkaroiden ja vastaavien muovituubien lihaprosentin täytyy olla vähintään 85%. Tosin harkitsen vielä sallinko makkaran muovittamistakaan.
Tehköön jokainen singeli ja ruokakunta oman ruokansa itse, varakkaimmat teettäköön kokeilla, keskiluokka piioilla.
Kyllä se siitä taas pikkuhiljaa käynnistyy, rupusakillakin, ruuanlaittotaito - nälkä tekee nöyräksi. Sitä joutuu iniminen noloon asemaan jos ei ruuan valmistusta hallitse - joutaa kuolla pois muiden niskoilta harmittamasta.
~~~~~~~~~~~~
Iniminen se kummasti tervehtyy melki heti humeetiltaan kun pääsee ensin totuteltuaan joltisenkin ajan mättämään kotiruokaa säännöllisesti käkättimeensä.
Parissa viikossa täydellä kotiruokakuurilla jo oppii inhoamaan markettien länsimaista hapatusta, valmisruokaosastoja ja kokee oksettavaa tunnetta jos edes huvinkaan vuoksi horjahtaa lukemaan niiden tuoteselosteita.
Takaisin aitoon kotona valmistettuun ruokaan tottuneet inimiset käyttäytyvät samoin kuin Pavlovin koirat - oksentavat marketin valmisruokahyllyille harhautuessaan jo kolmannella (3) kerralla. Eikä kyse ole muotitauti bulimiasta tai anorakista vaan silkasta inhosta huijausta kohtaan.
Kotihygienia ynnä laitteisto on kehittynyt vuosien saatossa huippuunsa moniin Ambomaihin verrattuna ja sitä myöten kylmäketjuista on tullut oikeastaan lähes katkeamattomia. Kuin että myös jää-, viileä- ja pakastekaapit ovat sitä luokkaa, jotta varsinaisten ruuan raaka-aineiden säilytyksessä ei ole juuri kellään isompia ongelmia. Pikemmin jollakin kansanosalla on ongelmia hankkia tulojensa perusteella ylipäänsä mitään ruokaa.
Kovin yleistyneet puheet siitä, että ruoanlaittotaito on mukamaste hukkumassa muun urbaanin taidon selättäessä sen, näyttää olevan kyllä jo osittain totta. Rankka, manipuloiva mainonta saastuttaa mielen.
Vedotaan kiireeseen, mukavuudenhaluun jne. ja ostetaan kaapit täyteen muovilla, säilöntä- ja lisäaineilla dumpattua ruoan kaltaista massaa (moskaa).
Kaikkein onnettominta tässä fyysisessä, mutta yhtäkaikki henkisessä itsensäsaastutusprosessissa on se, että sama meininki opetetaan myös vastaanpanemiseen kykenemättömille lapsukaisille. Se on rikos ihmisyyttä vastaan.
~~~~~~~~~~~~
Kysymyshän on kuitenkin lopulta ja wiime kädessä maalaisjärjestä niinkin tärkeässä asiassa kuin eine, jota jokaisen on säännölliseen nakeltava käkättimeen mahdollistaakseen wanhenemisensa ja sitä myötä elämän.
Olen pannut hyvin runsaasti merkille, että täyspäiset eivät osta valmisruokia, ellei kyseessä ole sitten joku veto, testaus tai muu jekku. Täyspäiset ovat hokanneet että sitä kuuluisaa laatuaikaa voi viettää kernaasti mieluummin keittiössä kokaten ja hääräten kuin lukitun laatuajantemppelin yksinäisyydessä ähkien.
Tänään, edelleen Kalevan päivänä, nostan kateederille täydellisen, kuitenkin inimisen valmistaman luontokappaleen; lanttukukon.
Sydämeni pamppailee niille karjalais-savakkolaista juurta oleville ammoisien aikojen naisille ja äideille, jotka muinoin kehittelivät päätöikseen elämyksiä, täydellisiä ruokia - tosin muitakin kuin em. lanttukukon.
Joku muukin on ohellani sanonut, että yksinkertainen on kaunista. Mutta on se myös pihkuran hyvää, maailman 2. parasta - Lanttukukko.
Lanttukukko - Alfa ja Omega, silkkaa ruista, vettä ja suolaa, muodon vuoksi kipene lanttua ja sikaa (yksi/yksi). Voidaan avata lämpimänä tai syödä kylmänä. Estää nälän. Kestää pakastuksen eheänä sekä viipaloituna.
Wuotamaton, avaamaton lanttukukko voidaan jättää lukittavan keittiön pöydälle viikoksi huoneenlämpöön. Toimii avattaessa oiwallisesti. Ja on niin vietävän hyvää, terveellistä ja ravitsevaa "miehen tiellä pitävää" voin kera. Orastavat kalkkikset tosin mainitsevat myös maidon sen lisukkeena.
Säilytyksessä on yksi ainoa ongelma - pieni. Joku väärä- ja asiaankuulumaton henkilö voi hokata vartioimattoman kukon ja hotkia sen napaansa, jättämättä muille mitään.
Siinä kaikki - täydellinen sumeanlogiikan lopputulema, jonka kehittivät kalevalaista sukua olevat muinaiset naiset ennen €U:n keksimistä, reilut tuhat vuotta ennen ruuanjalostustehtaita.
Heille hatunnosto ja tunteikkaat, suolaisen kosteat kyyneleet valumassa poskieni ahavoituneita ryppyisiä uomia myöten permannolle makuelämystä muistellesani.
Aina ei kaikkea wanhaa voi kehua hyväksi, on kuitenkin asioita jotka voisi kääntää ylösalaisin, takaisin oikeille paikoilleen.
Kotiruoan valmistuksesta sitä soisi tulevan normaalitilan että tolan ja valmisruuista vain pelkän harrastuksen, jos sitäkään.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
torstai 9. syyskuuta 2010
KAiKU (Tunturi tankaa № 7)
KAiKU (Tunturi tankaa № 7)
Seista ahteella
kun sade on lakannut
kaatamasta jo.
Hiljaisuus valtaa tilaa
ja sen alkaa kuulemaan.
Kokeileva säe,
wäkevä kirku ilmaan.
Kaiku kertaa sen,
ihastuminen syttyy,
pian oma teos kiirii yli.
Lämpenee syli,
huokuu rinta innosta.
Humeetti on sees,
lisää ääntä kiiruhtaa
vuon poikki kaiun suuntaan.
Kaiku innostuu,
vääntää ääntä - kerrostaa,
sekoittaa hälyn.
Kakofonia ryntää päin,
varistaa syksyn puista.
Jos käännähdät pois
kaiku palauttaa äänet.
Aika pysähtää,
hiljaisuus valuu tolaan,
kuulee kun se hiljentyy.
kun sade on lakannut
kaatamasta jo.
Hiljaisuus valtaa tilaa
ja sen alkaa kuulemaan.
Kokeileva säe,
wäkevä kirku ilmaan.
Kaiku kertaa sen,
ihastuminen syttyy,
pian oma teos kiirii yli.
Lämpenee syli,
huokuu rinta innosta.
Humeetti on sees,
lisää ääntä kiiruhtaa
vuon poikki kaiun suuntaan.
Kaiku innostuu,
vääntää ääntä - kerrostaa,
sekoittaa hälyn.
Kakofonia ryntää päin,
varistaa syksyn puista.
Jos käännähdät pois
kaiku palauttaa äänet.
Aika pysähtää,
hiljaisuus valuu tolaan,
kuulee kun se hiljentyy.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
keskiviikko 8. syyskuuta 2010
HEiTTiÖN REiTTi
HEiTTiÖN REiTTi
Alvariinsa, tämän tästä, aika usein, melkein aina,
tulee lausuttua elämästä jotain mielen kuvaa uutta.
No huojuvaa ja heiluvaa kai,
tai haipuvaa ja haihtuvaa,
mut' näkemystä vähän tähän näiden auvoisien äärten.
Säiden vaihtuvuutta, ihanuutta lintuparin häiden,
karuisuutta hyisten virtain jäiden.
Kauttaaltansa luojan käden taituruutta.
Tulee surtua luonnon herkkää haavoittuvuutta
kun joku jalkapatikassa tallonut jäkälässä,
kera pakottavain säärten;
murskaten joka askeleella vuosikymmeniä
työstetyn taideteoksen.
Herein mielin, kitaan takertuvin kielin,
sitä nieleskelee tyhjää.
Kyynelsilmin miettii outoo viettii;
mokoman heittiön reittii,
kas onpas tyhmää astuu tuosta
kun voisi ympärikin juosta.
Ja säästää maton ehjän,
kauneuttaan esittämään päästää.
tulee lausuttua elämästä jotain mielen kuvaa uutta.
No huojuvaa ja heiluvaa kai,
tai haipuvaa ja haihtuvaa,
mut' näkemystä vähän tähän näiden auvoisien äärten.
Säiden vaihtuvuutta, ihanuutta lintuparin häiden,
karuisuutta hyisten virtain jäiden.
Kauttaaltansa luojan käden taituruutta.
Tulee surtua luonnon herkkää haavoittuvuutta
kun joku jalkapatikassa tallonut jäkälässä,
kera pakottavain säärten;
murskaten joka askeleella vuosikymmeniä
työstetyn taideteoksen.
Herein mielin, kitaan takertuvin kielin,
sitä nieleskelee tyhjää.
Kyynelsilmin miettii outoo viettii;
mokoman heittiön reittii,
kas onpas tyhmää astuu tuosta
kun voisi ympärikin juosta.
Ja säästää maton ehjän,
kauneuttaan esittämään päästää.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
tiistai 7. syyskuuta 2010
SOiDiNTANSSi (runo № 800.)
SOiDiNTANSSi (runo № 800.)
Syyskuu mataa hiljalleen,
hämärissä äijä laskee verkkojataa.
väliin seuraa kurkiaurain lentorataa.
Sataa;
kurjet tuolla suolla lataa ruokaa vatsaan,
että kauas lentää jaksaa.
Sammakoita, voita - perunoita, muita elukoita;
ovat keskenänsä hyvää pataa,
Väliin muuan ääneen huokaa:
Mulle vielä tovin lepo suokaa;
ahdan yhä kovin ruokaa,
niin kuin virtahepo maassa matkan toissa päässä,
kun tääl' jo suot on riitejäässä.
Muut vain nyökkää, rimpee nokkii,
kiittelevät luojan kokkii.
Yksi hyökkää soidintanssiin vanhaan pöllilanssiin,
rouvallensa kaaret näppää - piruetit, ojennukset,
koukistukset, kyykistykset, kumarrukset, punallukset;
siivet selän päällä yhteen läppää.
Rouva lämpee hempee,
hypistelee pyrtöänsä, punastelee,
sivummalle vinkkaa, pöyhiskelee heinäpinkkaa;
iskee silmää - no tässä sitä lempee...
Oh-show-tah hoi-ne-ne
maanantai 6. syyskuuta 2010
KOLTTA JERMAK SEMENOFFiN PAREMPi ELÄMÄ
KOLTTA JERMAK SEMENOFFiN PAREMPi ELÄMÄ
Jermak souteli kiireemmittä hopuitta, tai meloskeli - samapa tuolle, maailma oli valmis. No siirtyi veneellä kivisen niemennokkaan päin.
Siinä kaikki, ilman hoppua.
Ilma oli tyven, hyytynyt sijoilleen kun oli ensin puhaltanut itsensä puhki lounaasta, pitkin vuonoa, hypähtänyt kannaksen yli taivuttaen puiden latvoja myötäsukaan niin että lehdet olivat melkein kaikonneet puun tuppuroista.
Sitten oli jämähtänyt hiljaisuus. Kun tuuli oli pysähtynyt niille sijoilleen. Hiiskumaton hiljaisuus oli havahduttanut Jermakin tuvassaan. Oli kalppinut permannon yli ukselle. Pukannut auki ja siristellyt silmiään kuulaassa säässä.
Bisnesmiehet matkasivat 10 kilometrin päässä Jaappanista Lontooseen, ääntä ei kuulunut, mutta oheneva sumujuova paljasti matkaajat. Ja saattoipa vain kyydissä olla muutama tyristikin - ihan huvin vuoksi, uteliaisuuttaan.
~~~~~~~~~~~~
Yhtä kaikki, olipa koneen asiat millä tolalla hyvinkin, Jermakin teki mieli tuoretta kalaa. Tarkemmin sanottuna riikasiikaa. Se oli järvikutuinen, isoksi kasvava peijooni, joka hiljalleen koivujen kuoriutuessa lehdistään uskaltautuu rannan tuntumaan. Siitä saisi kaksi herkkua kerralla.
Mädin ja ruhosta kalapotun ensihätään. Jos sattuisi useampikin, niin josko sitten toisen savuttaisi ja söisi sinämoisenaan.
Souteli koltta verkalleen, tyytyväiseltä näytti kovin ulkoa käsin ja tyyneltä ilme. Levolliset, kuin harkiten suoritetut säännölliset liikkeet.
Levollinen oli idylli vedenkalvolla, iniminen, venho ja airot peilikuvana kuvastimessa lipumassa, seuranaan vain pieni liplatus puuveneen keulassa.
Se oli elämää. Aurinko sirotteli pilkistyksiään lännen puolesta pilvien lomasta. Somasti osui joskus itärannan harvenevaan lehvästöön, värjäten sen kirkkaan keltaiseksi läikäksi.
Lämpimän aaltoon saattoi hyvinkin tuntea paksummankin tikkurin alle saakka, kenties se puikahti sisään avoimen kalvosimen kautta kun koput ojentautuivat vetoasentoon aironpäät pivoissa.
Jermakin mieli hairahtui tuokioksi muistelemaan mennyttä, mutta palasi hopulla takaisin nykytolalle. Hymähti kuitenkin ääneen: "Vittumainen elämä!"
Ja jatkoi sitten liikesarjaansa niemennokan suuntaan.
Kun kokka oli tarpeeksi liki - matalan ja jyrkän välillä, sen näki - niin kirkas oli vesi, Jermak otti jykevän kivenmurikan veneen pohjalta, nosti laitan yli ja sojutti köydellä pohjaan, veneessä kun ei liiemmalti naruja kaivata, ellei nyt joku ehdoin ja tahdoin pyykkinaruja sinne tuo.
Mittasi samalla syvyyttä wanhasta muistista, vaikka tiesi kyllä paikan. Mutta mistäs sen tiesi jos €U-herrat olisivat yöllä ehättäneet taas syvyyttä muuttelemaan. Sellaista harrastivat, ne ketaleet, vedellä toimivat tuulimyllyt. Saatana.
Paras oli vain warmistaa.
Köysilenkki pikkirillin koukussa nosti sitten sammiosta verkon, 12o senttisen, mustaa nailonia, kolmisäikeinen 5o millinen. Kiinnitti yläpaulanpään tupuriköyteen ja tyrkkäsi sauvoimella, sojutti samalla jo rannalla setvimäänsä verkkoa Ahtolaan, Cáhceravgan äimisteltäväksi.
Tyrkki ja sojutti verkkoa kuni loppui, kurotti sitten toisen, 5o millisen riimuverkon, parimetriä korkean. Taiteili sen helman veteen, solmi päät ja jatkoi sojuttamista kunnes mitta täyttyi.
Hellitti sitten ja nakkasi toisen kivenmurikan veteen ja sitaisi köyden alapaulaan sekä hylkäsi verkonpään veden huomaan.
Katseli vielä lähtöpaikkansa suuntaan ja päätteli asiat kohdaltaan kohdalleen. Tarttui soutimiin, käänsi kokan mökkirantaan ja alkoi kiskomaan kiireettömästi.
Siinä kaikki.
~~~~~~~~~~~~
Saapui sitten poukamaan, kiskaisi keulan maille, järjesteli tavarat ja kiepsahti tupaan. Pian jo palasi porstuan rappuselle, puolillaan pullo Talvisota-wiinaa, tupakkavehkeet sekä syylingit.
Jermak harrasti vapaa-aikanaan syylinkien pitoa.
Otti sitten sätkävehkeet, istahti ja kääräisi sätkän, sytytti, sitten putelin, siitä pitkän huikan ja ähkäisi.
Nyt oli kaikki kunnossa, ex-vaimo ties missä hummaamassa erorahoja, penikat opiskelemassa itsensä työttömiksi kulttuurihenkilöiksi ja hän itse, entinen kunnanjohtaja, ainoana koko sakista onnellisena, vapaana ja velattomana kuin taivaan lintu; hiljaisuudessa, rauhassa, luonnonantimiltaan yltäkylläisyydessä, oikeastaan paratiisissa.
Elävältä Helvetin tulessa käristymiseltä pelastuneena. Parempaakin paremmassa elämässä.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
........
....sunnuntai 5. syyskuuta 2010
KAHDESTi PAiSTETTUA HARRiA
KAHDESTi PAiSTETTUA HARRiA
Kelvollisesti nousee kala,
pysähtyy toviksi,
ikään kuin miettimään kannattaisiko tästä mennä,
menee sitten ja loikkaa syöjän kädestä suuhun,
mutusteltavaksi, arvioitavaksi onko siitä mihenkään.
Ja onhan siitä - mikä ettei,
ei parane vaikka toiseen kertaan voissa paistaisi,
vain on sitä kuulemma niinkin tehty joskus,
vedon päälle, veden päällä,
pitkän taipaleen jälkeen taukoa pidettäessä,
tahi joutessaan luppoa,
tyyntymistä odotellessa.
Kummallinen on ihmisen humeetti,
hyvin kummallinen,
kaikenlaista tyhjänpäiväistäkin teettää;
kahdesti paistettua harria.
Vain saattaapa vain ollakkin niin,
höyrytetäänhän kalaa ensinnä
jossakin hienossa ruokalassa
ja sitten vielä paneerataan ja paistetaan.
Miksei siis harri-vainaalleekkin
voisi tehdä samanlaisen viimeisen matkan.
Ihan kokeeksi - ties millaisen elämyksen tuottaa,
kaksinkertainen voi.
pysähtyy toviksi,
ikään kuin miettimään kannattaisiko tästä mennä,
menee sitten ja loikkaa syöjän kädestä suuhun,
mutusteltavaksi, arvioitavaksi onko siitä mihenkään.
Ja onhan siitä - mikä ettei,
ei parane vaikka toiseen kertaan voissa paistaisi,
vain on sitä kuulemma niinkin tehty joskus,
vedon päälle, veden päällä,
pitkän taipaleen jälkeen taukoa pidettäessä,
tahi joutessaan luppoa,
tyyntymistä odotellessa.
Kummallinen on ihmisen humeetti,
hyvin kummallinen,
kaikenlaista tyhjänpäiväistäkin teettää;
kahdesti paistettua harria.
Vain saattaapa vain ollakkin niin,
höyrytetäänhän kalaa ensinnä
jossakin hienossa ruokalassa
ja sitten vielä paneerataan ja paistetaan.
Miksei siis harri-vainaalleekkin
voisi tehdä samanlaisen viimeisen matkan.
Ihan kokeeksi - ties millaisen elämyksen tuottaa,
kaksinkertainen voi.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
lauantai 4. syyskuuta 2010
PUNTARi
PUNTARi
Pimeä ei lyö leiville,
vain kapeneva kuunsirppi häämöttää,
kun paluu kairasta sujuu tunnustellen,
hämärän rajamailla,
aihkipuiden välissä mutkittelevaa ranniota myöten.
Rannio on kuin runo,
pikemminkin noro - polveileva puro;
väliin sik-sakkia, taapäin, eespäin.
Tuntuu että pysähtyy,
mutta edessä onkin vain rakka tai viltto rova,
pirunpelto jonka yli sanat - askeleet,
on keksittävä taiten,
muuten matka tyssää.
Ja on nilkutettava loppumatka,
kipua sietäen,
tietäen - varottava kaikenlaista nilkan mutjauttelua
On siinä ja siinä viitsiikö pysähtyä,
höllentää rensseleitä sen verta
että kaivaa otsalampun jostakin liki samasta paikkaa
(ja muuttuu loppumatkan ajaksi kykloopilksi)
kuin sen kuuluisan puntarinkin,
aina mesikämmenen kohdatessaan.
Sitten häämöttää jo harmahtava harmaata vasten.
vain kapeneva kuunsirppi häämöttää,
kun paluu kairasta sujuu tunnustellen,
hämärän rajamailla,
aihkipuiden välissä mutkittelevaa ranniota myöten.
Rannio on kuin runo,
pikemminkin noro - polveileva puro;
väliin sik-sakkia, taapäin, eespäin.
Tuntuu että pysähtyy,
mutta edessä onkin vain rakka tai viltto rova,
pirunpelto jonka yli sanat - askeleet,
on keksittävä taiten,
muuten matka tyssää.
Ja on nilkutettava loppumatka,
kipua sietäen,
tietäen - varottava kaikenlaista nilkan mutjauttelua
On siinä ja siinä viitsiikö pysähtyä,
höllentää rensseleitä sen verta
että kaivaa otsalampun jostakin liki samasta paikkaa
(ja muuttuu loppumatkan ajaksi kykloopilksi)
kuin sen kuuluisan puntarinkin,
aina mesikämmenen kohdatessaan.
Sitten häämöttää jo harmahtava harmaata vasten.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
perjantai 3. syyskuuta 2010
HiEKKALAATiKON AARRE
HiEKKALAATiKON AARRE
Jostain kumman syystä menossa on mitä eriskummallisin hölmöilykilpailu jota tavallinen rupusakki ihmettelee pöksyt lökässä, räkä nokassa ja sormi suussa H-moilasena. On sentään vaalit tulossa.
Venäjä, Venäjä ja Venäjä asiasta on riittänyt jaakaamista pian pariksi viikoksi ja maa makaa yhä nousukautta odottamassa; osin reporankana vielä ja kovin toimintakyvyttömänä.
Yhteiskunnan jäsenetuna mummot saavat edelleen kusta tuttavallisesti samoihin vaippoihinsa useamman kerran ja vaarit bonuksena paskoa housuihinsa; kunnalliskodin matot kyllä ulkoilutetaan siivousohjeistuksen mukaan 2 kertaa viikossa työelämääntutustujien toimesta, a' €8/päivä.
Kunnanjohtajien, - sihteerien ja -kamreerien palkanmaksu jatkuu normaalisesti, keskeytymättä, sillä momentilla ei ole koskaan rahavajetta.
Kokomustan hiekkalaatikkovesselit yrittävät kurkottaa NATO- ja vaalikiiman kuuta taivaalta vaikka jo Sokea Reetta tiesi että katajaan siinä kapsahtaa - kyllä korruptio syö miestä.
Yhteiskunnan jäsenetuna mummot saavat edelleen kusta tuttavallisesti samoihin vaippoihinsa useamman kerran ja vaarit bonuksena paskoa housuihinsa; kunnalliskodin matot kyllä ulkoilutetaan siivousohjeistuksen mukaan 2 kertaa viikossa työelämääntutustujien toimesta, a' €8/päivä.
Kunnanjohtajien, - sihteerien ja -kamreerien palkanmaksu jatkuu normaalisesti, keskeytymättä, sillä momentilla ei ole koskaan rahavajetta.
Kokomustan hiekkalaatikkovesselit yrittävät kurkottaa NATO- ja vaalikiiman kuuta taivaalta vaikka jo Sokea Reetta tiesi että katajaan siinä kapsahtaa - kyllä korruptio syö miestä.
Kun sormi osoittaa kuuhun, ei pidä katsoa sormeen; se tässä parodiaksi vääntyneessä Kataisen taannoisesta sammakosta tulee mieleen. Onko enää ihmeteltävä miksi hän on riemastuttavasti ansainnut sisäpiireissä käytetyn hellittelynimensä "Kävelevä Kataistrofi".
On ilmeisesti niin että tällä vesselisakilla ei koskaan ole aikaa tehdä asioita kunnolla, mutta aina on aikaa tehdä uudelleen. Vettä on jo toisessa polvessa koko koplalla.
On ilmeisesti niin että tällä vesselisakilla ei koskaan ole aikaa tehdä asioita kunnolla, mutta aina on aikaa tehdä uudelleen. Vettä on jo toisessa polvessa koko koplalla.
Tunsin muuten Lieksan Inarista muinoin yhden leveäsuisen sammakon. Ihan kiva tyyppi. Kun se kerran kohtasi reissullaan kurjen, joka tiedusteli leveäsuista sammakkoa, niin tämä viisaasti suipisti suutaan ja söpötti: "Eipä oo näkynnä, eipä oo näkynnä. Aikoihin enää."
~~~~~~~~~~~~
Toistaiseksi Hiekkalaatikon vesseleiden tulokset ovat melko laihoja; yksi erotettu laaksolainen toimittajan planttu ja paljon sekavaa puhetta ynnä Kävelevän Kataistrofin imagon muuttuminen yhä enemmän naurettavammaksi.
Demareissa on asian suhteen ryiskelty nyrkkiin, Vasurit eivät ole osanneet sanoa edes kunniallista paheksuntaansa ja Virheillä on puinti kesken. Kepulien mielestä asia ei ole hallituksen kanta.
Muista ei niin väliä koska Persujen kannatus nousee muiden hölmöillessä. Ja ehtyy heti kun pääsevät hallitukseen.
Ihme ja kumma, Häkämies, Häkämies ja Häkämies on tällä erää ollut eräs niistä vaisuimmista ääntelijöistä. Liekö oppi kaatanut ojaan? Ja kyllä joo-miehenäkin pärjää.
Stubb sen sijaan pitää saavutetun sijansa, hölkyilee sinne tänne kuin ajokoiran motlake ja hymyilee kuin pieni lapsi: "Ai mä vai?"
Iloisena jään odottamaan mitä kaikkea vaalikiima saa aikaan näissä yltiöpäisissä sankarpojissa. Pitäisikö vaalituloksen varmistamiseksi julistaa pieni sota Venättää vastaan. Semmoinen aiheuttaisi keskustelun sorinaa rupusakinkin keskuudessa, sieltähän sitä kuitenkin lähdettäisiin etulinjaan suojelemaan takalinjan sankareita.
Erityisesti kiinnostaa mitä Kepuliveljet paljastavat Kokomustan ja muiden vaalirahakorruptiosta. Kaiken jären ja maalaisjären mukaan sellainen paukku on odotettavissa. Niin joviaaleja ei sentään olla Kepulienkaan korppilaumassa etteikö nokittaisi kilpailevan korppilauman silmiä, mikäli mahdollista.
Muista ei niin väliä koska Persujen kannatus nousee muiden hölmöillessä. Ja ehtyy heti kun pääsevät hallitukseen.
Ihme ja kumma, Häkämies, Häkämies ja Häkämies on tällä erää ollut eräs niistä vaisuimmista ääntelijöistä. Liekö oppi kaatanut ojaan? Ja kyllä joo-miehenäkin pärjää.
Stubb sen sijaan pitää saavutetun sijansa, hölkyilee sinne tänne kuin ajokoiran motlake ja hymyilee kuin pieni lapsi: "Ai mä vai?"
Iloisena jään odottamaan mitä kaikkea vaalikiima saa aikaan näissä yltiöpäisissä sankarpojissa. Pitäisikö vaalituloksen varmistamiseksi julistaa pieni sota Venättää vastaan. Semmoinen aiheuttaisi keskustelun sorinaa rupusakinkin keskuudessa, sieltähän sitä kuitenkin lähdettäisiin etulinjaan suojelemaan takalinjan sankareita.
Erityisesti kiinnostaa mitä Kepuliveljet paljastavat Kokomustan ja muiden vaalirahakorruptiosta. Kaiken jären ja maalaisjären mukaan sellainen paukku on odotettavissa. Niin joviaaleja ei sentään olla Kepulienkaan korppilaumassa etteikö nokittaisi kilpailevan korppilauman silmiä, mikäli mahdollista.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
torstai 2. syyskuuta 2010
iLO
iLO
Ilo tuli ensin taloon
ja taloa alettiin sittemmin kutsua ilotaloksi.
Riettaus ja Hekuma istuivat usein ehtoolla
puutarhakeinussa silmät luupollaan, maalatuin huulin;
tähyten aavan meren takaa siintävää Satumaata.
Vieraita piisasi - kaikenmaailman ammattimiehiä,
parempaa väkeä, kansaedustajista ministereihin
ravasi esittämässä osaamistaan
ja antamassa tyhjentäviä vastauksia.
Poistuivat kalvakkoina kulvakkoina.
Talo vöyristyi ja kuinka ollakkaan,
päänsärky kaikkosi kokonaan niiltä seuduilta.
Pikku hiljaa apteekki suljettiin,
apteekkari keräsi loputkin kimpsunsa ja kampsunsa;
ilmaisi muuttavansa Madagaskarille
ja menevänsä vaikka pippuripuun kera avioon,
jos Timbuktussa ei ala kauppa käydä.
No hauskaa kesti aikansa,
kuni saapui suru - Kissalasta vieraita,
portot saivat kyydin, samoin kortot.
Sillä selvä - paikalliset vaihtoivat nimen surutaloksi.
Elämä jatkui arkisena ja sateisen harmaana,
vailla toivoa tulevasta.
ja taloa alettiin sittemmin kutsua ilotaloksi.
Riettaus ja Hekuma istuivat usein ehtoolla
puutarhakeinussa silmät luupollaan, maalatuin huulin;
tähyten aavan meren takaa siintävää Satumaata.
Vieraita piisasi - kaikenmaailman ammattimiehiä,
parempaa väkeä, kansaedustajista ministereihin
ravasi esittämässä osaamistaan
ja antamassa tyhjentäviä vastauksia.
Poistuivat kalvakkoina kulvakkoina.
Talo vöyristyi ja kuinka ollakkaan,
päänsärky kaikkosi kokonaan niiltä seuduilta.
Pikku hiljaa apteekki suljettiin,
apteekkari keräsi loputkin kimpsunsa ja kampsunsa;
ilmaisi muuttavansa Madagaskarille
ja menevänsä vaikka pippuripuun kera avioon,
jos Timbuktussa ei ala kauppa käydä.
No hauskaa kesti aikansa,
kuni saapui suru - Kissalasta vieraita,
portot saivat kyydin, samoin kortot.
Sillä selvä - paikalliset vaihtoivat nimen surutaloksi.
Elämä jatkui arkisena ja sateisen harmaana,
vailla toivoa tulevasta.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
ČAKČAMÁNNU
ČAKČAMÁNNU
Syyskuu käy kimppuun hehkein, pehmein värein,
ensimmäiset vihaiset tuulet äreinä,
teroittavat järeitä kynsiään kirkuäänien lomassa.
Hiovat tekniikkaansa saadakseen pitävän otteen,
jolla tunkeudutaan satunnaisen ulos erehtyneen
niskavillojaan kautta luihin ja ytimiin,
elämän nesteitä ryytämään.
Semmoinen on alkava syys;
muuttokuorma toisensa jälkeen - päivin ja öin,
katkeamattomana jonona sojuu etelään.
Kaihoisten huutojen säestyksellä.
Raskain vatsoin,
keho täydessä latingissa - uudistetuin sulin,
suunnistavat nämä yltiöpäiset sankar'siipiniekat
kohden parempia aikoja pian hyiseksi muuttuvalta
pohjan perältä.
Tämän vuoden konsertit alkavat olla piakkoin ohi,
vain muutama höynähtänyt kurki
ja tietysti joka paikassa mahtiaan osoittavat,
päällepäsmäreinä toimivat joukaiset kailottavat
trumpeteillaan pitäen kylän väen hereillä öisin.
Kun niiden lähtö valkenee,
valuu hiljaisuus tuntureiden kurujen myötä jängille.
ensimmäiset vihaiset tuulet äreinä,
teroittavat järeitä kynsiään kirkuäänien lomassa.
Hiovat tekniikkaansa saadakseen pitävän otteen,
jolla tunkeudutaan satunnaisen ulos erehtyneen
niskavillojaan kautta luihin ja ytimiin,
elämän nesteitä ryytämään.
Semmoinen on alkava syys;
muuttokuorma toisensa jälkeen - päivin ja öin,
katkeamattomana jonona sojuu etelään.
Kaihoisten huutojen säestyksellä.
Raskain vatsoin,
keho täydessä latingissa - uudistetuin sulin,
suunnistavat nämä yltiöpäiset sankar'siipiniekat
kohden parempia aikoja pian hyiseksi muuttuvalta
pohjan perältä.
Tämän vuoden konsertit alkavat olla piakkoin ohi,
vain muutama höynähtänyt kurki
ja tietysti joka paikassa mahtiaan osoittavat,
päällepäsmäreinä toimivat joukaiset kailottavat
trumpeteillaan pitäen kylän väen hereillä öisin.
Kun niiden lähtö valkenee,
valuu hiljaisuus tuntureiden kurujen myötä jängille.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
